Susi Vaasjoki: Tie jota kuljen
(Legolas 1/02)

Vaasjoen Tie jota kuljen on fantasianovelli, joka kertoo kahdesta magiankäyttäjästä: Danien on loitsijoiden järjestön, Vartijoiden, uskollinen palvelija, joka on saanut tehtäväkseen hakea takaisin järjestöstä aikanaan karkotetun naisen, Talven. Vartijoiden lukumäärä on laskussa ja he tarvitsevat kaikki kykenevät taiankäyttäjät riveihinsä. Mutta haluaako Talvi palata?

Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi novellissa ongelmaan, joka on tuttu kokemattomien novellistien teksteistä: paljon olisi perattavaa. Yleisesti ottaen pidän novellin kertovasta otteesta, mutta kuvailusta voisi silti ottaa löysät pois. Lausetasollakin on paljon ylimääräistä. Jokaista lausetta ei tarvitse rasittaa kaunistelevilla määreillä. Poika voisi osoittaa lahjakkuutta metsästäjän taidoissa kohtalaisen lahjakkuuden sijaan. Yksi kirosanana käytetty "helvetti" hyppäsi fantasiaympäristöstä silmille. Kirjoittaja voisi myös hillitä puolipisteiden käyttöään; nyt osapuilleen joka toinen virke on rakennettu puolipisteen varaan.

Novellin päähahmoista Talven persoona on maalattu kiitettävän runsain vedoin esiin, mutta Danien jää aika niukaksi, yksioikoiseksi, joskin toki uskottavan kurinalaiseksi ja askeettiseksi hahmoksi. Heidän edesottamuksiaan seuraa kiinnostuneena.

Vaasjoki onnistuu kuljettamaan tarinassaan juonen alusta loppuun, mutta ei lähellekään tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Tie jota kuljen on mysteeri, joka hukkaa tehojaan siinä, että se ei anna lukijalle tarpeeksi pohjainformaatiota mysteerin selvittämiseksi ennen sen paljastumista päähenkilöille. Lukija on täysin kirjoittajan armoilla eikä omaa oivaltamisen mahdollisuutta pääse syntymään. Lukijalla ei ole edes mahdollisuutta arvailla. Mysteerin ratkaisusta olisi voinut jakaa vihjeitä enemmän pitkin matkaa.

Mysteerien sijoittamisessa fantasiaympäristöön on se ongelma, että maailma itsessään on vieras. Sen lainalaisuuksien kuvailuun saa käyttää sivukaupalla tekstiä, jotta lukijalle voisi välittää ensin selkeän kuvan siitä, mikä tässä nimenomaisessa maailmassa on normaalia, puhumattakaan vielä siitä, mikä on poikkeavaa. Tie jota kuljen ei täysin onnistu erottamaan maailmansa normaaliutta ja mysteeriä toisistaan.
 
Jarmo Karonen