Petri Salin: Mies Stratfordista
(Finnzine 2/02)

Kun Shakespearen kirjoittajantaidot herättävät epäilyjä ja vaihtoehdot todellisiksi Hamletin kirjoittajiksi vaihtelevat monimutkaisten salaliittojen, Marlowen ja kuningatar Elisabetin välillä, ei ole ihme, että kaiken tämän jälkeen ajatus, jonka mukaan Shakespeare kirjoitti Shakespearen näytelmät, kuulostaa suorastaan nerokkaalta spekulatiiviselta idealta.

Petri Salinin tarina kahdesta Shakespearesta on nasevan lyhyt, kieleltään pirteä, ajatuksia herättävä ja hauskakin. Räjähdin nauramaan novellin napakalle lopulle. Viimeinen lause on malliesimerkki tehosta, joka novellin viimeisellä lauseella pitäisi olla.

Tämän novellin kerrontaan on sovellettu mielenkiintoista ratkaisua: ajatusviivaa ei käytetä henkilöiden puheissa ennen vihoviimeistä repliikkiä, joka saakin tämän jälkeen sitä dramaattisemman painon. Kerronta on varsin suoraviivaista, suorastaan ekonomista. Mies Stratfordista on esimerkki hyvästä lyhyestä spekulatiivisesta novellista, jossa on sopivan nyrjähtänyt idea erottuakseen edukseen muusta kirjoitetusta scifistä.
 
Jarmo Karonen