Tero Niemi & Anne Salminen: Ja Jumala kutoi mattoja omista hiuksistaan
(Portti 4/02)

Tero Niemi ja Anne Salminen voittivat uusina yllättäjinä vuoden 2002 Portin kilpailun novellillaan Ja Jumala kutoi mattoja omista hiuksistaan, minkä lisäksi kirjoittajien toinenkin novelli, Äärettömän taivaan valot sijoittui kisassa jaetulle kakkossijalle. Kumpikin novelleista on osanen isommasta, samaan maailmaan sijoittuvasta kokonaisuudesta, jonka yhdistävänä tekijänä toimii päähenkilö Nim, koko komealta nimeltään Nimbus Unicornus Lambda, yhdeltä ihmisten asuttamalta planeetalta toiselle kulkeva salaperäinen tähtimatkaaja.

Novelleista toinen on tätä kirjoitettaessa ehditty jo julkaistakin, mutta ei ehtinyt arvosteluvuoroon vielä tähän Colosseumiin. Tyylillisesti novellit ovat varsin erilaisia, mutta tukevat hyvin toisiaan. Monet salaperäisen tähtimatkaajan persoonaan ja tarinan maailmaan liittyvät kysymykset, jotka tässä osassa vielä jäävät hämärän peittoon, saavat lisävalaistusta toisessa. Myös palkintoraadin päätöksen sijoittaa tämä novelli ensimmäiseksi ja Äärettömän taivaan valot vasta toiseksi ymmärtää, sillä novellina Ja Jumala kutoi mattoja omista hiuksistaan on näistä kahdesta huomattavasti ansiokkaampi.

Tarina alkaa Nimin saapumisella planeetta Fénelonille. Tähtimatkaajan edellisestä käynnistä on vierähtänyt vuosisatoja  ja asiat ehtineet muuttua melko lailla. Lukija temmataan Nimin mukana  kaoottiselta tuntuvien tapahtumien pyörteisiin ja etenkin alkupuolella tarinassa on hyvin paljon samaa kuin Stanislaw Lemin romaanissa Paluu tähdistä. Jatkossa mukana on myös selviä Banksin ja etenkin tämän Pelaaja-romaanin mieleen tuovia sävyjä, Nimin joutuessa pelinappulaksi Fénelonin sisäpoliittiseen valtapeliin.

Niemi ja Salminen käyttävät ideoita juuri siihen tapaan kuin niitä scifissä pitää käyttääkin, lähes tuhlailevasti. Fénelonista onnistutaan luomaan tarinassa kiinnostava, yksityiskohtia pursuava kokonaisuus, jossa tapoja ja käyttäytymissääntöjä tuntematon Nim on juuri niin ulkopuolinen kuin muukalaisen vieraassa kulttuurissa kuuluukin. Myöskään käsittelemiensä teemojen tasolla Niemi ja Salminen eivät ammuksissa säästele. Novelli puhuu varsin Isoista asioista, siitä miten uskonnot syntyvät ja millainen merkitys sattumalla historian ruletissa saattaa olla.

Jos minun olisi löydettävä yksi sana kuvaamaan Niemen ja Salmisen novellia tai syytä sitä kohtaan tuntemaani viehätykseen, olisi se luultavasti tuoreus. Sen verran uriinsa ajautuneita kun kotimaisen scifiproosan tuottajatkin ovat, että useimmilla kilpailuissa tätä nykyä sijoittuvilla kirjoittajilla alkaa jo olla omat maneerinsa, joista tekstit tunnistaa. Niemi ja Salminen edustavatkin kieltämättä varsin tervetullutta lisää kotimaisen scifin ja fantasian ankkalammikkoon.

Vasta jatko tulee osoittamaan, kuinka onnistuneesta novellikokonaisuudesta loppujen lopuksi on kyse. Mitä nyt arvioitavana olevaan novelliin kuitenkin tulee, on minun myönnettävä, etten löydä siitä oikein mitään parannettavaa. Lisäksi novelli onnistuu erinomaisesti siinä, missä kotimainen scifi ja fantasia valitettavankin harvoin eli tavoittamaan tuon paljonpuhutun ihmeen tunnun. Vahva Atorox-voittajasuosikki, sanoisin.
 
Pasi Karppanen