Keijo Tähtinen: Kuherruskuukausi Gydronissa
(Finnzine 1/03)

Salanimi Keijo Tähtisen novelleja on ilmestynyt viime vuosina tasaiseen tahtiin Finnzinen sivuilla. Tyylilajiltaan niiden voisi sanoa edustavan lähinnä jonkinlaisia lajityyppiparodioita. Viime kerralla colosseumistikollegani arvioi nipun Tähtisen lyhyitä novelleja ja käytti tässä yhteydessä ilmaisua "scifi-puskafarssi", mikä onkin kieltämättä kuvaava termi. Kuherruskuukausi Gydronissa jatkaa samaa linjaa ja on kertomus rigeliläisen alienipariskunnan, Quezin ja Florin häämatkasta, joka saa ikävän käänteen näiden aluksen haaksirikkoutuessa asumattomalle planeetalle.

Novelleja arvioidessani pyrkimykseni on aina ollut etsiä heikommistakin tapauksista ne hyvät puolet, mutta tämän novellin kohdalla tuo ei ole helppoa. Vaikka tarinaa nimittäin kuinka yrittäisi arvioida silkkihansikkain, ei sille voi kovin korkeita pisteitä antaa. Pituutta on nyt enemmän kuin viimeksi arvioiduilla huumoripaloilla, mutta tuo on oikeastaan vain haitta. Tiivistettynä ja julkaistuna edellisessä Finnzinessä novelli olisi saattanut olla jopa paikallaan, nyt sen heikkoudet tulevat ilmi turhankin selvästi.

Viime kädessä novellissa ei olekaan kyse muusta kuin yhdestä pitkitetystä vitsistä. Pituutta tekstiin on saatu lähinnä venyttämällä ja tasaisin väliajoin lisätyillä muka-hauskoilla viittauksilla siitä, kuinka alukseen ei oltu voitu hankkia sitä-tai-sitä osaa Rigeliä vaivaavan laman takia. Tyylikeino toistokin on, mutta tässä tapauksessa vitsi menettää teränsä jo ensimmäisen kerran jälkeen. Varsinainen loppuvitsi naurattanee niitä, joita idioottihuumori ylipäätäänkin.

Vaikken haluaisikaan kuulostaa ylikriittiseltä, en voi olla kuin yhtymättä kollegani viime numerossa esittämään näkemykseen, jonka mukaan raapale saattaisi sittenkin olla Tähtisen ideoille se sopivin muoto. Tässäkin tarinassa olisi nimittäin ollut aineksia ihan hauskaan pikku raapaleeseen, mutta ei rehellisesti sanottuna kyllä oikein muuhun. Myöskään en jaksa uskoa, etteikö "Keijo Tähtisellä" olisi kykyjä tätä tekstiä huomattavasti kunnianhimoisempaankin proosan.
 
Pasi Karppanen