Sauli Haapasalo & Kimmo Rantala: Pitkän unen vesi
(Marvin 1/03)

Pitkän unen vesi on kaksiosainen novelli. Ensimmäisessä osassa uskonpuhdistaja löytää rauhan ja alkaa jakautua, yhdestä tulee monta. Toisessa Amman-niminen henkilö joutuu vankilaan, missä hän sulautuu sellitoveriinsa ja unet todellisuuteen; monesta tulee yksi.
 
Moisesta peruskuviosta voi motivoitunut lukija löytää kaikenlaista. Nyt tulee kuitenkin sellainen olo, että kirjoittajat ovat syöneet itse omat porkkanansa. Lukijan mielihyvä jää viehättävien maisemien katselemiseen, kuvien joiden yhteyden todellisuuteen – vaikka sitten vain sisäiseen – tarinan hahmot itsekin koko ajan tuntuvat kieltävän.
 
Älyn ilotulitusta vai kirjallista bukkakea? Siitä voinee olla montaa mieltä. Monesti parhaat tarinat ovat sellaisia, ettei niitä ymmärrä kuin osittain. Pitkän unen vesi ei kuitenkaan onnistunut vakuuttamaan minua siitä, että sen kirjoittajilla olisi ollut tarjottavanaan nerokas oivallus, jonka takia merkitysten raivokas purkaminen kannattaisi. Ehkä tätä novellia olisi täytynyt seurata kuten unta. Mutta no, minusta ovat unet, joissa ei pääse itse vaikuttamaan mihinkään, tuntuneet aina tylsimmiltä.
 
Katja Kivilahti