Jukka Halme: Puhtaat valkeat vaipat
(Spin 1/03)

Jukka Halme tuskin arvasi, mitä teki, kun sijoitti novelliinsa presidentti Schwarzeneggerin. Teksti on kirjoitettu ensimmäiseen Nova-kilpailuun, josta muuten irtosi kunniamaininta. Muutenkin novelliin tuntuu jo nyt, muutama vuosi kirjoittamisen jälkeen, sisältyvän kaameaa ennustuksellisuutta: esimerkiksi saippuaoopperan ja tosi-tv:n mahtava liitto ei tänä Idolsien aikana tunnu kovin etäiseltä vaihtoehdolta.
 
Tyylillisesti novelli palkitsee, mutta vaatii pureskelua. Monen nimen jäljessä ovat kirjaimet TM, sillä tavaramerkit ovat osa tätä maailmaa. Suluissa kirjoittaja ilmoittaa eräänlaisia paranteeseja kuin draamakäsikirjoituksessa ikään (remakka yleisönauru/raikuvat aplodit). Tyyliin kuuluu myös se, että useimmat nimet sisältävät (ääneen lausuttaessa) jonkun lisävihjeen tai -vitsin, esimerkiksi Barbro ja Kent Pärvola, Johan Afghan. Puhtaat valkeat vaipat -nimi saattaa olla jo sikäli vanhentunut, ettei sitä osata liittää takavuosien tv-sarjaan ja näin se menettää osan vihjesisällöstään.
 
Hiukan rasitetta lukemiseen tuovat lukuisahkot numerot ja koodit. kin-päätteestä olin jo huomauttamassa, kunnes tajusin että sen ylenmääräinen runsaus oli uutistenlukijan oma erikoisuus, eikä suinkaan kirjoittajan. Lisäksi novelli sisältää melkoisen revohkan henkilöitä ja "persoonallisuuksia" ollakseen näinkin lyhyt, mutta toisaalta vilisevä yleisvaikutelma on ilmeisesti ollut kirjoittajan tavoitteenakin. Sisältö ja tyyli ovat yhtä, vieläpä melko poikkeuksellisella tavalla.
 
Pirstaleiden seasta erottuu itse tarina, tragikoominen kertomus ihmisen lapsesta. Millainen vauvan pitäisi olla, että sitä viitsisi katsella? Millaisia uhrauksia sen eteen voi ja kannattaa tehdä? Uusista ideoista vauvatuotantoon ja -kasvatukseen mainittakoon ruusuntuoksuinen uloste, Manaaja-toiminto, Umpivauva ja Valium-laastari.
 
Välillä kerronta kiihtyy hiukan luettelomaiseksi selostukseksi, eikä kevyt lisäviilaus olisi tehnyt varsinkaan loppupuolella pahaa. Silti saldo on sellainen, että ankaran komiikan kautta Halme onnistuu paitsi viihdyttämään, myös pelottamaan. Novelli on myös sen verran omaperäinen ja -laatuinen, ettei toista edes hiukan samantyyppistä juttua tule miettimälläkään mieleen.
 
Sari Peltoniemi