Mika Rasimus: Unihäiriö
(Spin 1/03)

Unihäiriön kaltaiset yhden, ja vielä melko vaatimattoman idean novellit voivat olla ihan viihtyisiä luettavia, mutta eivät ne juuri jälkiä, edes muistijälkiä, jätä. Unihäiriö on kirjoitettu vallan sujuvasti, joskin samalla persoonattomasti. Kielessä ei ole juuri mitään sellaista, mikä häiritsisi hyvässä tai pahassa – paitsi se pieni seikka, että kirjoittaja ei osaa teititellä: "Oletteko käyttäneet jotain lääkkeitä?"

Tämäntapaiset tekstit ovat hyvää sormiharjoitusta kirjoittajalle, vaikkeivät ne lukijalle paljon annakaan. Yksi pikku idea ei riitä tekemään jutusta novellia. Tiiviys on toki novellistille hyve, mutta tiiviin muodon pitäisi ladata sisäänsä muutakin kuin karu tilannekuvaus. Jollakin konstilla lukijaa pitäisi riipaista niin, ettei teksti jää yhdentekeväksi.
 
Sari Peltoniemi