Boris Hurtta: Kultainen lumi
(Finnzine 3/03)

Viikinkivalloittajat polttavat kalmiston hautaristejä nuotioissaan, mikä järkyttää isä Sergeitä syvästi. Nuori poika tulkkaa isä Sergein huolia Eirik Hurmehiselle ja muille kaulankatkojille, sillä viikinkien kieli on kirkkoisälle tuntematon. Mutta miten nuori herra itse taitaa viikinkien sanat?

Boris Hurtan useimmat tarinat ovat pitkiä kertomuksia, mutta Kultainen lumi on yhdestä kohtauksesta koostuva lyhykäinen pätkis. Se on lukijalleen maittava välipala, nopea ja helppo sulatella, mutta etenkin vanhahtavilta sanavalinnoiltaan täyteläinen. Kirjoittajaltaan juttu on varmasti vaatinut tarkkuutta ja harkintaa, sillä viikinkien murahtelut ja päähenkilön, nuoren kielten taitajan kertojaääni maalaavat varsin tenhoavaa ajankuvaa. "Murhamiehet rönöttivät taljoillaan simasarvineen ja kuohasaaveineen kerskuen, morottaen, mutisten murhetta meiän maalle."

Novellin lopussa on sulkujen sisällä selvennys kohtauksen (henkilö)historiallisesta kehyksestä. Tämä yksi lause siivittää lukijan miettimään tapahtumia ennen ja jälkeen novellissa kuvatun kohtauksen ja laajentaa sen horisonttia kivasti.
 
Jarmo Karonen