Petri Salin: Kolmas silmä ei hengitä
(Portti 3/03)

Salinilta vaihteeksi synkkähenkinen dystopia, ja varsin psykedeelinen sellainen. Salin on taitava tunnelmoija ja tähänkin tarinaan hän onnistuu luomaan tehokkaan synkkyyden tunteen, välillä vastenmielisenkin näytön inhimillisestä itsekkyydestä.

Kokonaisuutena ei novelli kuitenkaan ole Salinin parhaimmistoa. Ajatus siitä, että länsimainen kulttuuri pyrkii redusoimaan elävät olennot pelkiksi markkinatalouden hyödyntuottajiksi, ei varsinaisesti kiiltele uutuuttaan. Ainakaan sitä ei olisi tarvinnut asettaa tarinan keskeiseksi aiheeksi, tai alleviivata paksulla kuvastolla.

Myös rakenteesta löytyy vikaa; se on Salinille tyypilliseen tapaan monimutkainen, mutta tällä kertaa sivujuonteet eivät tuo itse tarinaan mitään lisää. Romaanimitassa ne voisivat toimia, novellia ne vain rasittavat. Lisäksi tarina hairahdutti lukijansa kuvittelemaan, että sen linjat olisivat tapahtuneet eri ajoissa. Totuuden paljastuessa jännitys lassahti.

Itse loppuratkaisusta jäin täysin irralliseksi. Miksi näin tapahtui? Olisiko merkitysten pitänyt löytyä tarinan symboliikasta? Usein selityksillä ei ole tarkoitusta tai ne vain pilaisivat tunnelman. Tässä pieni viitoitus olisi kuitenkin ollut paikallaan.

Kaikesta tästä huolimatta luin novellin ihan mielelläni, mikä kertoo Salinin kertojantaidoista. Lisäksi vaikka tarinan loppulause oli aika perinteinen ylläri, se onnistui kyllä tekemään minuun vaikutuksen.
 
Katja Kivilahti