Shimo Suntila: Jäähän kadonnut
(Arczine 3/03)

Turun fandomin energiapesä, puolen tusinan scifiseuran puikoissa oleva puuhamies ja muun muassa STk:n puheenjohtaja Shimo Suntila on viime aikoina aktivoitunut myös novellistina. Suntilalta on julkaistu vuosien varrella tekstejä eri lehdissä ja nyt myös ensimmäinen pidempi scifinovelli, Jäähän kadonnut. Suntilan ohella Turusta näyttäisi olevan nousemassa monia muitakin uusia, kyvykkäitä kirjoittajia. Kotimaisen sf/f-kirjoittajakentän seuraava polvi?

Jäähän kadonnut liittyy Suntilan marraskuussa 2003 kirjoittamaan romaaniin Äärenmurtajat. Kyseessä on yksi kahdeksasta kotimaisesta romaanista, jotka syntyivät kansainvälisen NaNoWriMo-kirjoitustempauksen tuloksena. Ideana tempauksessa oli kirjoittaa kuukaudessa romaani, kriteerinä ollessa silkka sanamäärä.  Äärenmurtajiin sekä muihin NaNoWriMon aikana syntyneisiin romaaneihin on mahdollista tutustua netissä osoitteessa http://tieteiskirjoittajat.utu.fi/muutoiminta/nanowrimo.shtml.

Vaikka Jäähän kadonnut, alaotsikoltaan Tarina äärenmurtajien maailmasta sijoittuukin samaan maailmaan kuin Suntilan romaani, ei romaanin lukeminen ole edellytys novellin ymmärtämiselle. Tarina sijoittuu jääplaneetta Siberille. Tarkastaja Coventry saapuu planeetalle tekemään tarkastuskäyntiä. Kuten usein on asian laita, ei kaikki ole nytkään niin kuin päältä näyttäisi. Tunnelit vaihtavat jään alla paikkaansa ja ennen pitkää tarkastaja löytää itsensä outojen tapahtumien keskeltä.

Suntilan novelli näki päivänvalonsa pienenä painoksena otetussa Arczine 3/03:ssa. (Luettavissa myös verkossa osoitteesta http://org.utu.fi/yhd/arcturus/siber.shtml). Arczine on Arcturus ry:n julkaisusarja, jonka ei ole tarkoituskaan olla jatkuva lehti, vaan  koostua erilaisista spesiaaleista  Ensimmäinen Arczine oli scififillki-laulukirja Scifistin malja ja toinen Michael Swanwickin novellin sisältänyt Dirty Little War, kolmannen ollessa Jäähän kadonnut.

Niin Arcturuksen, Arczinenkin kuin itse novellinkin takana seisoo sama mies, Shimo Suntila. Sitä, että kirjallisen tuotteen kustantamisesta vastaava taho on sama kuin sen kirjoittaja ei suurimmissa osassa tapauksia ole hyvä idea. Tässä tapauksessa nuo pelot ovat kuitenkin turhia eikä Suntilan Jäähän kadonneilla ole mitään hävettävää muiden kotimaisten sf/f-tuotosten joukossa.

Jäähän kadonnut on myös erinomainen osoitus siitä monia kertoja eri sanoin julkituodusta ohjenuorasta, jonka mukaan kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla. Kun vertaa tätä novellia joihinkin Suntilan aiemmin julkaistuihin teksteihin, on selvää hänen kehittyneen kirjoittajana huomasti. Ote novellissa huomattavasti kunnianhimoisempi, lauserakenteet vaihtelevampia ja muutenkin kyseessä epäilemättä paras Suntilan toistaiseksi julkaistuista teksteistä. NaNoWriMon parisssa vietetyistä tunneista on selvästi ollut hyötyä.

Myös ihmiskuvaus on tarinassa miellyttävän särmikästä. Coventrystä luodaan alussa tärkeilevä ja ylimielinen persoona, joka kuitenkin tarinan edetessä on pakotettu kasvamaan olosuhteiden edessä. Suntila onnistuu myös yllättämään lukijan pariin otteeseen, muun mueaasa päähenkilön sukupuolen suhteen (olkoonkin ettei tämä ollut alunoerin kirjoittajan tarkoitus). Myös loppuratkaisu välttää tyypillisen Suomi-scifin kliseekarikot kiitettävästi.

Ei Jäähän kadonnut kaiken rehellisyyden nimissä ole mitään, mitä kotimaisessa scifissä olisi jo aiemmin nähty. Se on tyypillinen alavireinen tarina, jossa on kotitarpeiksi sense-of-wonderia pitämään yllä lukijan mielenkiinnon yllä loppuun asti. Opinnäytetyönä novelli on kuitenkin enemmän kuin vakuuttava enkä voikaan olla antamatta Suntilalle muuta neuvoa kuin jatkaa kirjoittmista.
 
Pasi Karppanen