Janne Harju: Dyykkarit
(Voima 5/04, Maan Ystävät -liite)

Maailma on vajonnut ekologiseen rappiotilaan ja ihmislaji omaan henkiseen ja fyysi-seen alennustilaansa. Vanhat taidot ovat kadonneet ja pieni parempiosaisten joukko pitää muita feodalistisessa otteessa. Suomen sivilisaation rippeet dyykkaavat muovia ja lejeerinkejä vanhoista maakerrostumista. Tässä synkässä maailmassa viisas vanhus välittää perinnetietoja menneistä ajoista jälkipolville ja ohjaa sukunsa kohtaloa parhaansa mukaan.
 
Dyykkarit sijoittui jaetulle toiselle sijalle Maan ystävien ja Suomen Tieteiskirjoittajien Ekoscifikilpailussa viime vuonna ja se todellakin toimii ekologisena scifinä hyvin. Novellin kuvaama tulevaisuus on siinä määrin uskottava, että kun sitä pysähtyy pohtimaan, se alkaa oikeasti pelottaa. Ekoscifikilpailun yhtenä tavoitteena kai olikin nostaa esiin tarinoita, jotka pysäyttäisivät ihmisiä ajattelemaan.
 
Dyykkarit kuvaa hyvin myös ihmisluontoa. Tarinan lämmin sydän on vanhus, joka huolehtii sekä suvustaan että vihollisistaan milloin tunnistaa heissä potentiaalia oikeisiin tekoihin. Juoni on hienosti punottu tämän yhden henkilön ympärille. Hän on sekä aktiivinen toimija, joka pyörittää ympärillään olevia ihmisiä, että passiivinen vastaanottaja, jonka syliin kaikki uutiset lopulta päätyvät. Hän on sikälikin kirjoittajalle kätevä päähenkilö, että hänen kauttaan on luontevaa kuvailla laajalti tarinan maailmaa ja sen historiaa, sillä hän muistaa ja kuulee paljon. Koko suku käy hänen majassaan kuulemassa neuvoja.
 
Ekologinen scifi on usein väistämättä myös jossain määrin poliittista, sillä mikä olisikaan enemmän ihmisten yhteinen asia kuin ympäröivä luonto. Poliittisuus näkyy novellissa dystopian hallintorakenteiden ruodintana sekä mietintöinä ihmisen vaikutusmahdollisuuksista. Tarinassa myös viitataan parjaavasti menneiden aikojen viimeisiin lääninherroihin, joista mainitaan nimeltä Lipponen. Tällaiset yksityiskohdat tökkivät vastaan lapsellisena pikkukapinallisuutena, mutta lopulta tämä on häviävän pieni murhe hyvässä novellissa.
 
Hiukan parempaa viimeistelyä Dyykkarit olisi silti vielä tarvinnut. Janne Harju kertoo sujuvasti ja kirjoittaa hyvin elämänmakuista kieltä henkilöidensä suuhun, mutta paria oikolukukierrosta tekstiin jää kaipaamaan. Tästä huolimatta novelli vetosi minuun. Ekoscifikisa on nostanut esiin tervetulleella tavalla erilaisen suomalaisen scifinovellin.
 
Jarmo Karonen