Juha Huhtakallio: Kasvihuoneen laite
(Spin 4/03)

Lapsi kaunokirjallisena kertojana on haaste kenelle tahansa kirjoittajalle. Kuinka tavoittaa pienen ihmisen ajatusmaailma ja puhetapa? Uuden kirjoittajan Juha Huhtakallion lapsinäkökulma on kyllä pirteä ja hauska. Hän kuvaa rasavilliä poikaa, joka ei komennoista piittaa. Kun isä hankkii kasvihuoneeseen oudon laitteen, johon ei saa koskea ja jolla perheen on määrä rikastua, lapsi on haljeta uteliaisuudesta, ja siitäkös soppa syntyy.
 
Huhtakallion kerronta kulkee lapsen mielen viitoittamia polkuja. Novellin alussa teksti on hyvinkin "lapsellista" juuri oikealla tavalla: "- enhän minä ollut voinut tietää, että se hajoaisi, jos olisi täynnä jauhoja." Loppua kohti alkaa tuntua siltä, että kirjoittaja oli osittain unohtanut, mitä oli tekemässä, minkä seurauksena mukaan on livahtanut lapsen puheeseen liian fiksuilta ja monimutkaisilta kuulostavia ilmauksia: "Ohitin isän palkintopelargoniat, unohtunutta kuuluisuutta tuoneet ruusut sekä kadehditut tulppaanit." Kaiken kaikkiaan Huhtakallio kuitenkin selviää kirjallisen lapsensa kanssa hyvin. Lapsipäähenkilö huvittaa lukijaa järjestämillään kommelluksilla läpi novellin.
 
Kasvihuoneen laite nojaa scifi-ideaan, joka ei johda suuriin spekulaatioihin, mutta viihdyttävän tarinan moottorina idea toimii hyvin. Sen suurempia syvyyksiä tästä kertomuksesta ei taida löytyä, mutta eipä tarvitsekaan. Lyhyt novelli on mukava ja helppo luettava tällaisenaan.

Jarmo Karonen