Petri Salin: Kuninkaan kootut hulluudet
(Finnzine 1/04)

Petri Salinin lyhyessä tarinassa kuningas Learin narri pohtii herransa hulluuden luonnetta. Teoria seuraa toistaan; ehkä lukijakin pohtii välillä kirjoittajan mielenterveyttä, kun alun pienet anakronismit osoittautuvat merkeiksi siitä, ettei kertoja olekaan laitettu kokoon aivan samoista osista kuin ihmiset. Lopulta narri/androidi rikkoutuu, tulee itsekin hulluksi ja uskoo vihdoin ymmärtävänsä kuninkaan todellisuuden.
 
Onko oltava hullu ymmärtääkseen hulluutta, paha ymmärtääkseen pahuutta, uskovainen ymmärtääkseen uskoa? Salin ei jätä näinkään pientä tarinaa pelkästään yhden (vanhan) kysymyksen varaan, vaan tarjoaa lukijalle myös toisen, kieroudessaan kauniin tangentin aiheeseen: mielen "väärä" todellisuus on jonkinlainen ehkäisyväline "oikeaa" todelli-suutta vastaan. Hulluushan on selviytymismekanismi. Tai yksinkertaisesti näkökulma; ehkäpä ihmisen, joka pystyy toimimaan maailmassamme normaalina pidetyllä tavalla, on pakko olla hieman hullu.
 
Ei mitenkään muistettavimmasta päästä Salinin novelleja, tämä Kuninkaan kootut hulluudet. Mutta ihan vetävä pieni teksti kuitenkin, ja miellyttävä muistutus siitä, että myös spekulatiivisista aiheista voidaan kirjoittaa muodoltaan perinteisempää novellia, ja onnistuneesti.

Katja Kivilahti