Petri Salin: Päivitä lihasi!
(Portti 1/04)

Salinin novellia lukiessa tuntui kuin olisin popsinut jotain hassuja pillereitä: hihitytti ja osa novellista tuntui menevän yli melko korkealta. Mikä kummallisinta, tämä ei juurikaan vähentänyt novellin viehätysvoimaa.
Salin käyttää ilmausta "liha" kaamean tragikoomiseen tyyliin. Liha edustaa meitä ihmisiä tulevaisuuden maailmankaikkeudessa, mutta liha on enää hauras muisto luomakunnan herrasta. Kun lihaa sammutetaan, käynnistetään ja muotoillaan tarpeen mukaan, alkaa lukijakin nähdä itsensä iljettävänä, tutisevana röykkiönä, joka saattaa lysähtää littuun milloin tahansa. Silti liha on muutakin. Sillä on etäisiä muistoja ja peri-inhimillinen ahdistus päällänsä.
 
Maailmankaikkeuden päättyminen ja sen myytillinen ydin, keskuskohta, olivat sitten sitä psykedeelistä ylilento-osastoa ainakin meikäläisen osalta. Kaikkeus kuolee ja syntyy uudestaan Feenix-linnun tavoin, ja liha senkun vaihtelee – miten sen nyt tulkitsisi. Jää hiukan hämäräksi, mihin Päivitä lihasi pyrkii ja mikä siinä on tärkeintä. Vaikka tällä novellilla on oma merkillinen viehätyksensä, taitaa sillä siis olla jokunen ongelmakin.
 
Yksi lihoista, kutsutaan nyt häntä vaikka päälihaksi, on ainoa henkilö, josta syntyy yhtään intiimimpää vaikutelmaa. Ehkä niin on tarkoituskin, sillä suurin osa muista henkilöistä on jonkin sortin robotteja. Päälihankaan kohtalo ei aivan valtaisasti herätä empatiaa, sillä hän ei juuri ehdi esittää inhimillisiä tai edes eläimellisesti sympaattisia puoliaan.
 
Salin suosii tehokeinonaan lyhyttä ja myös vajaata lausetta. Hetkittäin tämä tehokeino kääntyy itseään vastaan, kun sitä esiintyy liian tiuhaan, mutta vain hetkittäin.
   
Sari Peltoniemi