M.G. Soikkeli: Kuka siellä mahtaa soutaa
(Kosmospenaali 1/04)Pienet fanzinet näyttävät elävän tällä hetkellä Suomessa uutta kukoistustaan. Alkuvuodesta Espoon science fiction -seura ESC julkaisi Escape-lehtensä ensimmäisen numeron, jonka lisäksi maailmaan on tätä kirjoittaessani ilmestynyt jo kaksi Suomen Tieteiskirjoittajien "Kupittaan paikallisosaston", käytännössä Markku Soikkelin kokoamaa Kosmospenaali-lehteä.
Visuaalisella näyttävyydellä kumpikaan lehdyköistä ei häikäise, mutta tuo ei ole niiden tarkoituskaan. Kosmospenaali 1/04:n, alaotsikoltaan "kevään tanssi- ja lapsinumero" kansien väliin mahtuu kuitenkin sisältöä siinä missä isompaankin scifilehteen, artikkeleita, arvioita, ohjelmanjulistus sekä kaksi novellia, joista toinen on nyt arvioitavana oleva, Soikkelin itsensä kirjoittama Kuka siellä mahtaa soutaa.
Verrattuna Soikkelin pidempiin teksteihin, etenkin kirjoittajan jatkokertomuksina julkaistuihin massiivisiin scifisaagoihin, on novelli miellyttävän kompakti pikku kauhupala. Novellin päähenkilö Otjana on vanhempien poissaollessa on jätetty pitämään huolta perheen lapsista. Rauhallinen ilta keskeytyy kuitenkin odottamatta, kun taloon saapuu perheen isoisä, jota lapset tuntuvat jostain syystä kammoavan. Lopun voittekin sitten itse arvata.
Ollaksemme tarkkoja on lyhyt novelli juuri senoloinen tunnelmapala, jollaisia tarinan tapahtumapaikkana toimivassa maailmassakin saatettaisiin takkatulien ympärillä kertoa. Tunnelmaa kehitellään novellissa huolella ja vaikka lukija toki tajuaakin loppukoukun ennen viimeisiä rivejä, on tyylikkäästi hoidetussa lopetuksessa tehoa kotitarpeiksi. Pituutta Soikkelin novellilla on vain puolitoista sivua, mutta tuohon tilaan on saatu mahtumaan kaikki tarpeellinen. Teksti on miellyttävän rauhallista ja vähäeleistä, mutta samalla tiivistä.
Eritoten aloittelevien kirjoittajien kannattaisikin lukaista Soikkelin lyhyt teksti, jos ei muusta syystä niin esimerkkinä tehokkaasta ilmaisusta. Kaikkea ei tarvitse selittää puhki tai jokaista käännettä alleviivata. Soikkelin novelli havainnollistaakin hyvin Kosmospenaalin ohjelmanjulistuksen kahdeksannen teesin: "Tarina kommunikoi taloudellisesti, kun lukija tunnistaa genren piirteet. Selitä vähemmän käyttämällä genren kliseitä luovasti." Yleispäteväksi ohjenuoraksi tuota ei kirjoittajan kannata ottaa, mutta tämän lyhyen novellin kohdalla teesi kieltämättä puoltaa paikkaansa.
Pasi Karppanen