Päivi Vinni: Kerro kerro kuvastin
(Legolas 1/04)

Kauhufantasia prinssin puolisosta, joka katsoo kuvastimeen ja joutuu pahan hengen valtaan. Turhamaisuuden symboliikkaa? Juuri ennen kuolemaansa prinsessa kuitenkin lunastaa olemassaolonsa rikkomalla peilin ja katkaisemalla siten pahuuden ketjun.
 
Novelli on toteutettu hieman epätasaisesti. Ehkä on käynyt kuten niin usein, eli kirjoittaja ei ole jaksanut tai ehtinyt hioa tekstiään. Kyllä tarinoistaan pitäisi tuntea sen verran ylpeyttä, että hioo niistä kielioppivirheet pois, vaikka sitten jonkun avustuksella. Esimerkiksi toistuvat pilkkuvirheet eivät imartele ketään painetussa tekstissä.
 
Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, ettei hämmennä lukijaa turhaan rikkonaisella "kamerakuljetuksella". Eli vaikkapa prinsessan puheesta koostuvaa kappaletta ei kannata päättää kirjoittamalla "prinssi nyökytti päätään", koska lukija hämäytyy tällöin ajattelemaan, että puhuja olisi ollut prinssi. Kappalejaolla on väliä. Muutenkin teksti hämmensi minut välillä pahasti hahmosta toiseen singahdellessaan.
 
Haluaisin valittaa hieman myös tarinan ja päähenkilön toimien (tai niiden puutteen) uskottavuudesta. Kertoja ei esimerkiksi selitä mitenkään sitä, ettei prinsessa riko peiliä ennen kuin se on jo miltei myöhäistä. Nyt peilin olemassaolon ainoaksi syyksi jää se, että kirjoittaja saisi tarinansa.
Vaikutelmaani tästä novellista värittivät lähinnä sen tekniset kömpelyydet. Tekniikka kuitenkin hioutuu harjoittelemalla ja palautetta hankkimalla, tarinankertojan kykyä ja mielikuvitusta on vaikeampi tuosta vaan hankkia. Niitä Vinniltä selvästi löytyy.

Katja Kivilahti