Carita Forsgren: Oudot vieraat
(Portti 2/04)
 
Carita Forsgrenin kolmannelle sijalle Portin kilpailussa vuonna 2003 yltänyt pitkä novelli on päiväkirjan muotoon laadittu apokalyptinen kasvutarina. Päähenkilö Debora elää maan alla perheensä ja sitä palvelevien olentojen, salaperäisten kamassien kanssa. Tarina kattaa kahdeksan kuukautta kuusitoistavuotiaan Deboran elämästä, ja sinä aikana hän rakastuu ja menettää ja saa tietää totuuden itsestään ja kamasseista.
 
Novellista ei löydy teknisiä heikkouksia; se on taitavasti kirjoitettu, sanoja ei ole liikaa eikä liian vähän. Asiat paljastuvat hiljakseen, kuten päiväkirjamaisessa kerronnassa tavallisesti tarvitsee. Lukija saattaa jäädä kaipaamaan enemmän yksityiskohtia, mutta novellin muoto ei niitä salli. Kamassien ulkonäkö, ihmisten asuinympäristö ja muukalaisten valloittaman maailman tarkka historia ja sosiaalinen järjestelmä jäävät arvailujen varaan.
 
Ehkä kerronta on liian hallittua ollakseen kirjoittamista ennen harrastamattoman tytön käsialaa, ehkä loppuratkaisu jää liian hämäräksi pyörteineen ja maailmanyhteyksineen. Yhtä kaikki, vaikea tätä on käydä kritisoimaan. Novellin viimeisissä kuvissa on jonkinlaista katharttista runollisuutta, jonka voi tulkita aikuistumisen symboliksi. Punainen vai sininen pilleri? Syödäkö totuuden puusta, vai eikö syödä?
Erikseen haluaisin vielä mainita miten paljon pidin tarinan avainajatuksesta, ideasta että kieli on eräänlainen tajuntaa muokkaava virus, että uusi kieli muuttaa keskushermoston rakenteita ja siten myös ihmisen persoonaa ja maailmankuvaa. Juuri tällaiset ideat erottavat tieteistarinoissa jyvät akanoista.

Katja Kivilahti