Pasi Jääskeläinen: Katakombeista
(Tähtivaeltaja 2/04)

Nainen elää yksin, lähtee matkalle Roomaan, jää sinne. Vai jääkö? Katakombeista on niin lyhyt ja maaginen novelli, että sitä voi pitää proosarunona. Siitä voisi myös olla hassua kirjoittaa kovin pitkää ja tulkitsevaa arvostelua. Itselleni se kertoi toteutumatta jääneestä elämästä, transsia lähenevästä mielikuvituksettomuudesta. Pinnan alla lipuu maailmasta syrjään jääneiden ikivanha surumielisyys, pakahdutettu kauhu joka repeää novellin lopussa unesta todellisuuteen.
 
Jääskeläisen kieli on hioutunut vuosien varrella paljon ja tullut siten vahvemmaksi. Estoton rönsyily on väistynyt varman ja siksi entistä rikkaamman ja visuaalisemman ilmaisun tieltä. Näissä Jääskeläisen lähinnä maagista realismia edustavissa novelleissa  (pidemmissäkin kuin tässä) näkyy mielestäni parhaiten hänen lahjakkuutensa nimenomaan sanoilla maalaajana, kuvien luojana. Kun (sinänsä ansiokkaat) barokkiset maailmat ja juonet eivät varasta lukijan huomiota, yksittäiset kuvat pääsevät oikeuksiinsa.
 
Olisi mielenkiintoista nähdä, millaisen vastaanoton Jääskeläisen hieman mainstreamia lähestyvistä novelleista koottu kokoelma saisi. Nehän ovat loppujen lopuksi kauempana marginaalista kuin vaikkapa monet palkitun Jyrki Vainosen tarinat.
.  
Katja Kivilahti