Jenny Kangasvuo: Ajajainen
(Portti 2/04) 
 
Jenny Kangasvuo on novelleissaan osoittanut olevansa erityisen pätevä historiallisen sf:n kirjoittajana. Hän näyttää paneutuvan kuvaamiinsa aikakausiin ja ympäristöihin niin, että puheenparsi ja "lavastuksen" yksityiskohdatkin ovat kohdallaan. Ajajaisessa Kangasvuo kuvaa vakuuttavasti esimerkiksi nauhantekijän ammattia.
 
Nuori nauhankutojatar Ruut kiertää talosta taloon tarjoamassa palveluitaan. Häntä tarvitaan varsinkin häitten alla. Eräässä häätalossa ei riitä Ruutille yösijaa, joten hän joutuu yöpymään vanhaan saunaan, vaikka se kaikkien mielestä on kammoksuttava paikka. Ruut on itsellinen ja rohkea. Hän alkaa purkaa ajajaisen arvoitusta ja saa selville yllättäviäkin asioita.
 
Kummitusjuttu on vaikea laji, joka toiminee usein tehokkaammin puhuttuna kuin kirjoitettuna. Kangasvuokin on ajautunut tuottamaan hiukan mekaanisen ja ennalta-arvattavan juonen, josta välittyy vähän sellainen sitten-sitten-vaikutelma: ensin kummitusta pelätään ja odotetaan, sitten se ilmaantuu ja sitten siitä laittaudutaan eroon.
 
Kummitus-Rakelin isää ja varsinkin äitiä pedataan, mutta ei sitten oikein kunnolla anneta. Novelli tuntuu muutoinkin jakelevan lupauksia, joitten pitäminen jää puolitiehen, ja kummitustarinassa lupauksien pitäminen olisi aivan erityisen tärkeää. Tietysti lajityyppiä saa jalostaa ja muunnella, mutta lukija pettyy auttamatta, jos esim. lupaus kauhunväreistä jää enimmäkseen lunastamatta.
 
Tiivistämistä novelli mielestäni kaipaisi. Jotkut asiat, kuten vaikkapa saunassa yöpymisen pelottavuus tai Rakelin ihana ulkonäkö, esitetään varsin perusteellisesti ja moneen kertaan. Samoin loppupuolen hyppäykset Ruutin tulevaisuuteen vanuvat turhan laajoiksi. Novellin kieli on erittäin luettavaa ja uskottavaa, etten sanoisi viehättävää. Tarinassa on vanhan balladin henkeä, joka tosin tulisi esiin vielä puhtaampana, jos kokonaisuus olisi hiukan tiiviimpi ja piirun verran pirteämpi.

Sari Peltoniemi