Jarmo Karonen: Taivaiden taivastelija
(Spin 1/04)
 
Colosseumistikaverimme novelli on mielestäni varsin kunnianhimoinen ja omaperäinen; hyvä esimerkki uuden polven raikkaista scifiteksteistä. Novellin nimi vihjaa taiten siihen, mistä jutussa perimmiltään on kysymys. Taivaiden taivastelija on yrmeä tiedemies, joka pitää kaapunsa kylmänsinisenä ja mielensä järkkymättömänä. Tunteille tai selittämättömyyksille ei hänen maailmassaan ole sijaa. Hän kääntää katseensa ihmisistä taivaalle ja ratkaisee tähtitieteellisiä kaavoja.
 
Tarina sijoittuu vaihtoehtomaailmaan, jossa on paljon piirteitä historiallisesta Britanniasta. Maailmaa kuvataan luontevasti selittelemättä, ja sillä tavoin siitä muodostuu ehjän ja uskottavan tuntuinen.
 
Pitkänlainen tämäkin novelli on siihen nähden, mitä se meille kertoo. Taivaiden taivastelijan asenteita kuvataan monen keskustelun ja tapauksen kautta. Muutamana hetkenä tulee sellainen olo, että tämän minä jo tiedänkin. Toisaalta sitten päähenkilön myyttinen matka tursaan vatsaan on niin rehevää ja tehokkaasti maalailevaa tekstiä, että lukija tulee hyvin pehmitettyä. Siinä ohessa perustellaan tarinan päätös. Päähenkilön kehityskulku on ehkä ennalta-arvattava, mutta jännittävää olikin nähdä, miten kirjoittaja pystyy sen myymään.
 
Novellissa on mukavia detaljeja, jotka osaltaan tekevät siitä omanlaisensa; mainittakoon vaikka henkilöavain tai kaavut, jotka vaihtavat väriä kantajansa mielialan mukaan kuin niiskujen karva konsanaan. Pientä oikolukua novelli olisi vielä tarvinnut. Esimerkiksi teitittelyn pitäisi taittua palvelijalta oikein. Siis ei "Missä olette viettäneet" vaan "Missä olette viettänyt".

Sari Peltoniemi