Jyrki J.J. Kasvi, Vesa Sisättö, Kaj Sotala, Maija Pietikäinen & Pekka Sirkiä:
Scifilasten tarinoita
(Marvin 1/04)
 
Scifilasten tarinoita on kokoelma scifistien kouluaineista ja muista lapsuusajan tuotteista. Jo 9-13-vuotiaina he ovat osoittaneet ilmiömäistä kykyä scifin ja fantasian kirjoittajina. Pekan  opettaja on palautteessaan tiivistänyt tämän riipaisevasti: "Sinulla on sanavarastoa ja mielikuvitusta, olisi hyvä, jos osaisit käyttää edellä mainittuja taitojasi asia-aineen kirjoittamiseen."
 
Vesa on kirjoittanut kivan aineen ja jopa aloittanut romaanin. Romaanin alusta käy vahvasti ilmi ainakin se, että Vesa tykkää numeroista. Aineesta on pakko poimia sitaatti: "Äkkiä alkoi kuulua ihmeellistä huminaa: hymmmmmyyyy ynynnn. Ziut ziut ztsjaap ziuziuziuziu vouuuuuuumm."
 
Myös Jyrkin aineet ovat huisin vauhdikkaita. Hän kuvailee taitavasti mm. sitä, miten joutuu kammottavaan vaaraan matkustaessaan "koululaiskuljetus avaruuskuplalla" eli – tietenkin – Arvilla. Toisesta tarinasta jää mieleen varsinkin henkilökuvaus: "Tiesin kyllä, että Pentti oli pelkuri, mutta tätä en olisi uskonut". Jyrki päättää kirjoitelmansa tyylikkäästi sanoihin "Kun heräsin…" tai "Äitihän minua herätteli". Tätä klassista päätäntäkeinoa suosii myös Vesa.
 
Kaj tavoittelee arvokkaampaa tyyliä: "Rhodan. Maailma on iso. Oli iso. Keskiajalla." Tarinan edetessä ilmenee säpsähdyttäviä käänteitä: "Kuningas Theoden, örkit kokoontuvat Viherlaaksoon. Hän on noussut taas." Tämä on tietenkin vasta alkua. Lukijaa jää kalvamaan, kuka kumma on "Hän" ja mihin "örkkejen" hyökkäykset vielä johtavatkaan.
 
Samoin kuin Kaj, käyttää Maijakin ennalta tuttua henkilöä tuoreella tavalla. "Muumipeikko oli yökävelyllä, kun hän kuuli maan alta kummallista pörinää. Muumipeikko säikähti ja lähti karkuun mutta sitten hän muisti. Pöpöthän siellä vain pörisevät."
 
Pekan teksti käsittelee formulakilpailuja, joihin hän itse ottaa osaa. Kilpatoverit jäävät matkan varrelle roihuavina romukasoina, ja Pekasta tulee maailmanmestari. Miksi tämä lapsuuden vinkeä visio ei Pekan kohdalla tunnu lainkaan yllättävältä?
 
"Foto ois kiva yllätys", kuten muinoin oli tapana sanoa – olisi ollut hauska nähdä myös kirjoittajien lapsuusvalokuvat.
. 
 Sari Peltoniemi