Petri Laine: Sade
(Spin 1/04)
 
Vuoden 2004 Atonova-panelissa Petri Laine kertoi haluavansa nähdä kotimaisten sf/f-lehtien sivuilla enemmän kovaa scifiä. Laineen omaa novellia Sade ei voi varsinaisesti kovaksi scifiksi sanoa, siinä mielessä että novellissa ei kurvailla neutronitähden sisuksissa tai kuvata kvanttiavaruuden ihmeellisyyksiä, mutta vanhaa hyvän ajan perusscifiä se on.
 
Laineen novelli kertoo armeijan joukko-osastosta, joka haaksirikkoutuu tutkimattomalle, ihmiselämälle varsin vihamieliselle planeetalle. Asetelma on tuttu monista  elokuvista, joissa nykyajan merijalkaväen sotilasosasto on siirretty avaruusympäristöön (vrt. esimerkiksi Aliens). Ennen pitkää planeetalta kuitenkin löytyy jotain varsin odottamatonta, joka pakottaa karskit sotilaat tarkastelemaan kysymyksiä elämästä ja vapaudesta kokonaan uudessa valossa.
 
Juonensa ja käsittelemiensä teemojen tasolla novelli rakentuu ehkä turhankin tutuista elementeistä, sen verran käytetty asetelma ihmisestä vieraan elämänmuodon edessä on. Laine kuitenkin hallitsee valitsemansa lajityypin hyvin. Peruskuvasto on kirjoittajalla hyvin hallussa ja kerronta tiivistä ja iskevää. Laineelle tyypillinen idealismi nousee merkittävään osaan vasta aivan tarinan loppumetreillä ja kyynisempi arvostelija saattaisikin syyttää loppuratkaisua liiallisesta naiiviudesta.
 
Makuja on monia ja kaikille Laineen kovin sotilaallinen ja amerikkalaishenkinenkin tarina ei välttämättä kolise. Kieltää ei kuitenkaan voine, etteikö Sade olisi novellina hallittu kokonaisuus. Monia Laineen novellejahan on vaivannut tietynlainen suunnattomuus ja kirjoittajan vaikeus saada kaikkea sanottavaansa lukijalle ymmärrettävään muotoon. Tässä tapauksessa tuota ongelmaa ei ole ja Sateen tarina on juuri täyttämänsä novellin mittainen.
 
Kuten on kymmeniä kertoja tullut Colosseumilla todettua, on Laine kehittynyt viimeisessä viidessä vuodessa novellistina huimasti. Tämäkin novelli on vain yksi lisätodiste kirjoittajan tuotteliaisuudesta ja kyvystä liikkua yllättävänkin varmasti sf/f:n eri alalajeissa. Laineella on selvästi ideoita ja sanottavaa sekä ennen kaikkea kyky saattaa nuo kirjalliseen muotoon. Joko olisi kokonaisen romaanin tai ainakin oman novellikokoelman aika?
 
 Pasi Karppanen