Empy: Miähisten miästen hikinen mittelö
(Kabinettikertomuksia #4, 2004)
 
Empyn fanifiktiossa poikavaimo Orli lähti vieraan matkaan ja vieraatkin jo ulisevat oman kullan perään! Ei auta tarinassa enää muu kuin heinäladossa pyöriskely. Hiki vain lentää kun raavaat miähet ottavat mittaa toisistaan. Empyn tarina on kappale pidempää sarjaa. Juonen- ja hahmonkehitys onkin riuskasti heitetty ulos ikkunasta ja sisällön sijaan on keskitytty muotoon.
 
Kunnianhimoisesti satiiria on pyritty rakentamaan sekä alkuperäisestä kohteesta, Sormusten herra -elokuvista, että itse fanifiktiolle tyypillisestä homoseksuaalista saippuaoopperaa muistuttavasta kerrontatavasta. Koko komeus on siirretty suomalais-kalevalaiseen kansallismaisemaan, maustettu Veijo Meri -tyyppisellä kerrontatavalla ja kuorrutettu murresanoilla.
 
Tarina on mielenkiintoinen, mutta huumori ei välttämättä aukene tavalliselle lukijalle. Satiirin avautumiseen tarvitaan muutakin kuin itse elokuvien katsominen. Lyhyeksi oppimääräksi kelpaisi suuri määrä laadullisesti vaihtelevaa Sormusten herra -fiktiota sekä näyttelijä-fanifiktiota. Ajatus perkeleitä viljelevästä hobitista on kuitenkin hävyttömän hauska. Vielä hauskemmaksi se muuttuu, jos on todella lukenut Aragornin huutavan "Damn you, you fucking bastards!".

Satiirinen hahmokuvaus onnistuu tarinassa vain, jos hahmo on todella käännetty päälaelleen  lähtöluennihdinnasta. Tässä tarinan hahmot on kuitenkin loitonnettu jo liiankin kauas. Uskollisella puutarhurihobitilla ja kiroilevalla kalevala-Seanilla on enää tuskin mitään yhteistä. Kokonaisuudessaan tarina on kuitenkin harvinainen helmi fanifiktiomaailmassa: originaali, suomenkieltä onnistuneesti käyttävä ja hauska.
 
Emma London