Katariina Juntunen: Sielulinnut
(Spin 2/04)
 
Katariina Juntusen Sielulinnut voitti ensimmäisen sijan vuoden 2003 Nova-kisassa ja kirjoittajasta julkaistiin tuoreeltaan haastattelu Kosmoskynä 3/03:ssa. Spinin numerossa 2/04 lopulta julkaistiin itse novelli ja nähtiin, millaisin eväin kisan ensimmäinen palkinto tällä kertaa lunastettiin. Novahan on tavannut nostaa esille erityyppisiä novelleja ja kisan voittaneet tekstit ovat aika ajoin jakaneet mielipiteitä voimakkaastikin.

Juntusen novellin tapahtumat sijoittuvat epämääräiseen, dystooppisen oloiseen lähitulevaisuuteen, suureen likaiseen kaupunkiin. Tarinan päähenkilö on Ruut, yksi kaupungin monista sielulintujen hoitajista. Enemmän kuin hoidokkeja, linnut ovat Ruutille ystäviä, joihin hänellä on läheinen suhde. Toisaalta linnuilla on myös elintärkeä rooli kaupungin hengissäpysymisen kannalta. Jos linnut kuolevat, kuolee kaupunkikin.

Juntusen novelli on mielenkiintoista, scifikuvaston fantasiaelementteihin yhdistävää "neuvosto-steampunkia". Nimetön kaupunki, johon tapahtumat sijoittuvat, on synkkä, saastunut ja ahdistava, rautaesiripun takaisen teollisuuskaupungin stereotyyppi. Tässä valossa myös tarinan allegoriset tasot näyttäytyvät selkeinä. Olennainen teema novellissa on hidas, sisältäpäin tapahtuva yhteiskunnan rapautuminen. Linnut puolestaan voi halutessaan nähdä vapauden vertauskuvana.

Vaikka kyseessä onkin kirjoittajansa ensimmäinen sf/f-lehtien sivuilla julkaistu teksti, ei Juntunen selvästikään ole tekstintuottajana aloittelija. Sielulinnut on hyvin kasassa pysyvä tarina, johon on erittäin vaikea puuttua parannusehdotuksin. Juntusen kieli on hallittua, kerronta hidasta, maalailevaa, jopa surumielistä. Mikä tärkeintä, toisin kuin kotimaiset sf/f-tekstit valitettavankin usein, jaksaa novelli  kantaa loppuun asti. Loppu on runollinen, kaunis ja kokonaisuuteen erittäin hyvin sopiva.

Ensimmäisen julkaistun novellinsa perusteella Katariina Juntunen on lupaava uusi kirjoittaja, jonka tulevia tekstejä ainakin minä tulen odottamaan mielenkiinnolla. Näin ollen en voikaan olla antamatta kirjoittajalle muuta neuvoa kuin jatkaa kirjoittamista!

Pasi Karppanen