Petri Laine: Elämän lähde
(Spin 2/04)
 
Nova-kilpailu on palkinnut novelleja huomattavasti tasaisemmalla tahdilla, kuin millä niitä on ehditty julkaista. Petri Laineen Elämän lähde sai kunniamaininnan vuoden 2002 kilpailussa.

Novellin lähtökohdat ovat hyvin arkirealistiset: Jari kuluttaa päiviään ryyppäämällä. Kielessä esiintyvät slangi-ilmaisut sijoittavat tapahtumat stadiin ja "...ensi vuoden alusta siirrytään niihin euroihin." Eräänä baari-iltana nainen pokaa Jarin ja he päätyvät yhdessä sänkyyn. Seuraukset ovat arvaamattomat.

Vierastin ensin novellin slangi-klangia, mutta tuohon tottui nopeasti. Slangi on vahva mauste, mutta ei tee tekstistä vaikeaa edes maalaisen ymmärtää. Lisäksi se soundaa oikealta – ainakin siis näin maallikon korviin. Siitä tyylipisteet Laineelle!

Laine kuvailee stadin paikaksi, jossa elämä on ajettu ahtaalle. Päähenkilönkin mahdollisuudet vähenevät hetki hetkeltä, kunnes väistämätön on jäljellä. Spekulatiivisen fiktion puolelle hyppäävä loppuratkaisu sopii hyvin teemaan, mutta sen fantastistisuus ei juuri hätkäytä. Tarinan lukee mielikseen, mutta se on lopultakin vähän liian – tavallinen. Myönnän auliisti, että taidan odottaa sekä scifiltä että arkiproosalta paljon suurempia visioita kuin tämä teksti yrittääkään tarjota.

Novellin tasaista jännitekäyrää vielä turhaan korostaa se, että Jariin tiukasti keskittyvä kolmannen persoonan kertoja latelee faktat tiskiin hyvin monotoniseen sävyyn. Joutuipa päähenkilö millaiseen ahtaaseen tahansa, kertoja kuvailee kaiken yhtä rauhallisesti. Vaikka tekstin mukaan "Jari meinasi pökrätä ja haukkoi henkeä kuin fisu kuivalla maalla", kovin suurta ahtautta ei välity lukijalle asti. Tällainenkin tavalliseksi haukkumani tarina voisi olla hurjaa luettavaa, jos kerronta yltyisi kovemmille kierroksille. Jäin kaipaamaan lisää särmää ja orjantappuroita.

Jarmo Karonen