Petri Laine: Ja tvoi Rabotnik
(Portti 4/04)
 
Tuulahduksia muinaisesta Neuvostoliitosta ei voi yleensä pitää kovin raikkaina, mutta Petri Laineen robottinovelliin ne tuovat viehättävän virityksen. Neuvostoliitolla oli kunnianhimoisia avaruushankkeita aina Laika-koirasta alkaen, joten avaruusasema viihdekeskuksineen on helppo kuvitella neuvostoliittolaiseksi.

Aseman käytävillä harhailee monenlaista kulkijaa, on ihmistä ja on robottia, eikä niitä aina ole helppo erottaa toisistaan. Tyttö etsii nalleaan ja viranomaiset hakevat salaperäistä sabotööriä. Turistit viihtyvät elämysten parissa: ostavat vessapaperia ja joraavat discossa.

Tämän tarinan robotit haistattavat pitkät Asimovin säännöille, kuten sille, että "Robotti ei saa vahingoittaa ihmistä eikä laiminlyönnin vuoksi saattaa tätä vahingoittumaan." Se sopii hyvin novellin dekadenttiin linjaan: kaikki ruostuu, hajoaa ja pilaantuu, niin ihmiset kuin koneetkin.

Ristiriita kapitalistisen hapatuksen (kuten discot) ja sosialistisen aatemaailman välillä on peri-inhimillinen ja, kuten on nähty, tavallinen asia. Ensimmäisen kapteenin rapistunut mausoleumi ja huumeaddiktoitunut ballerina ovat esimerkkejä herkullisista yksityiskohdista, joilla rappeutuvan neuvostoaseman kuvaa rakennetaan. Tällaisten detaljien lisäksi Laine maustaa novelliaan venäjänkielisin fraasein ja lausahduksin.

Laineen novelli on hieno malliesimerkki siitä, miten tunnelmia ja miljöitä voi luoda hankkimalla taustatietoa ja soveltamalla sitä omaan tarinaan sopivaksi. Novelli ei kuitenkaan ole pelkkä näppärä rakennelma, vaan kiehtova, tragikoominen ja yllättäväkin tarina rappiosta ja uudesta alusta. Klassisesta scifi-aiheesta on kirjoitettu tuore versio, jonka minun mielestäni voisi vaikka palkita jollakin pääpatsaalla.

Sari Peltoniemi