Pekka Halonen: Peuraheimo
(Spin 3-4/04)
 
Peuraheimo kuvaa muutoksen partaalla elävän alkuperäisheimon vaiheita heimon noidan, Ahlan kautta. Toinen heimo on vallannut jalansijan heidän mailtaan ja kulkutaudit sekä väkivalta ovat koetelleet peuraheimoa. Aihe on haastava ja tarina jännittävä noidan astuessa manalaan pyytämään apua hengiltä.

Haastavan aiheen, traditionaalisen yhteisön kuvauksen ja sitä kohtaavan muutoksen vaikeutena on, että kirjoittaja sortuu helposti kuvaamaan sitä totunnaisilla tavoilla. Tässäkin novellissa noita käy läpi kokemuksia, jotka ovat hyvin perinteisiä. Dialogi tarinan alussa on paperinmakuista. Joka lauseessa puhuja selittää liikaa taustoja ja omia tuntemuksiaan, jotta se olisi luontevaa. Tilanteen pitäisi näkyä novellin tapahtumissa, ei niin että henkilöt selittävät, mitä on tapahtunut ja mitä on tehtävä.

Paljon paremmin novellissa toimii noidan huolien ja hänen matkansa kuvaus, joiden osuus tarinassa onkin paljon suurempi kuin dialogin. Kielessä olisi myös ollut jonkin verran tiivistämisen varaa, sillä joissakin paikoissa kerronta on turhankin löysää. Samoin väkivallan turhan tarkkapiirteinen kuvaus rikkoo ikävästi tunnelman, joka noidan matkalla manalaan huipentuu. Vihjailut ja jännityksen vähittäinen kasvattaminen olisivat luoneet paljon tehokkaamman vaikutelman kuin pelottavuuksien tarkka kuvaus.

Peura heimon nimikkoeläimenä on oivalluksena hyvä ja loppuratkaisu solmii sen mukavasti tarinan aiheeseen, paljastaen eläimelle uusia merkityksiä. Muutenkin novellin jännite toimii ja tarinan kaari on tarpeeksi ehjä. Kansanperinteestä ammentavat aiheet tuovat omaperäistä lisää kotimaiseen novellistiikkaan.

Saara Henriksson