Juha-Pekka Koskinen: Paimentamisen sietämätön keveys
(Spin 3-4/04)
 
Juha-Pekka Koskisen pitkähkö novelli ei lähde vääntämään lukijalle rautalangasta alustusta, vaan syöksyy suoraan tutunomaiseen lähitulevaisuusdystopiaan. Synkän tulevaisuuskuvan muoto on hyvin hallussa ja pienet yksityiskohdat tuovat tekstiin tunnelmaa. Itse tarina on yksinkertainen, mutta lopputvistiltään onnistunut. Sosiaalitoimisto (SoTo) ei enää elätä kaiken maailman pummeja, vaan yhteiskunnan syöpäläiset likvidoidaan “paimenten” toimesta.

Päähenkilö David Eath (auh!) ei ehkä haluaisi hankkia vaimolleen ruokaa tuolla tavalla, mutta sen suurempia moraalista angstia hän ei siitä ota. Lopun häämöttäessä David pelastaa isänsä (B. R. Eath - auh uudestaan!) paimensauvan kutsulta, mutta joutuu huomaamaan, että myös hänen vaimonsa Barbara on oikeutettu kohde.

Koskisen teksti soljuu eteenpäin reippaasti ja lukija saa ilman sen suurempia infodumppauksia kaiken tarpeellisen tiedon niin maailmasta kuin henkilöhahmoistakin. David kasvaa tekstin aikana kohtuullisen kolmiuloitteiseksi hahmoksi, jonka suhde uuteen, uljaaseen maailmaan on aivan eri tasolla kuin vaimollaan tai isä-Eathilla.

Tavallaan moraalisesti “väärin” toimivan päähenkilön kuvaaminen ei ole niitä helpoimpia tehtäviä. Etenkään, jos kirjoittaja haluaa lukijan samastuvan päähenkilöön tai edes jollain tasolla hyväksyvän hänen toimensa. Koskinen onnistuu ainakin tämän lukijan silmissä varsin mallikkaasti. Eipä ihme että hän on julkaissut jo esikoisromaaninsa.

Itse tarina ei ole ehkä kummoinen, mutta pienenä (jos kohta melko pitkänä) kertomuksena se lunastaa paikkansa sf/f-lehtien nykyisessä julkaisupolitiikassa enemmän kuin ansaitusti. Kieli on elävää, tapahtumien kuvaus ehjää ja henkilöiden kehitys uskottavaa. Ainoa miinus tulee löysästä ja aivan liian helposta kohtauksesta pormestari Warrenin kanssa. Sense of wonderin ja epäuskon välillä on hienonhieno rajapinta, joka tuossa nimenomaisessa kohtauksessa rikkoutui aika lailla.

Näppärä kyberpunk-novelli.

Jukka Halme