Jyväskylän kaupunginkirjaston fantasiakirjallisuusaiheinen podcast Lohikäärmeradio on ilahduttanut kuulijoita kahden tuotantokauden ja reilun vuoden ajan. Mutta kuinka podcast sai alkunsa ja millaista sen tekeminen on?
Kauniin ystävyyden alku sytytti kipinän yhdessä tekemiseen
Lohikäärmeradion tekijät kirjastovirkailija Inna Muikku ja kirjastonhoitaja Tomi Vatanen työskentelevät Jyväskylän kaupunginkirjaston eri toimipisteissä. Heidän tiensä kohtasivat vuonna 2017 Huhtasuon kirjastolla, jonne Inna saapui sijaistamaan. Melko pian kaksikko huomasi, että heillä on kirjastotyön lisäksi muitakin yhteisiä kiinnostuksen kohteita: lukumieltymykset lomittuvat spekulatiivisen fiktion ympärille ja huono huumorintaju sekä 90-luvun tietokonepelit yhdistävät.
Ahkerana podcastien kuuntelijana Inna tutustui Lahden kirjaston Ääniä kirjastosta -podcastiin ja haave omasta kirjastopodcastista syntyi. Ideaa palloteltiin jonkin aikaa Jyväskylän kaupunginkirjastolla, ja vähitellen Inna ymmärsi valmista tulevan, kun tarttuu itse tuumasta toimeen. Hän pohti podcastin sisältöä yhdessä Tomin kanssa.
”Kirjasto viitekehyksenä tarjoaa mahdollisuuksia varsin yksityiskohtaisillekin aiheille, jotka voisivat toimia”, sanoo Tomi ja jatkaa: ”Alusta asti oli selvää, että huumori toimii podcastin kantavana voimana.”
Aikailematta liikkeelle
Podcastin perustaminen sai esihenkilöiden hyväksynnän, ja seuraavaksi vauhtia haettiin kirjastolaisille tarjotusta podcast-koulutuksesta.
”Koulutuksessa kirkastui entisestään se, että aiheen piti olla sellainen, josta pystyy helposti puhumaan paljon, jotta sisältöä riittää”, sanoo Inna. ”Usein podcastia ruvetaan tekemään innolla, mutta liian kunnianhimoisesti ja sitten sen tekeminen valitettavasti katkeaa muutaman jakson jälkeen”, hän harmittelee kokemuksiaan kuuntelijana.
Lohikäärmeradiota kaksikko lähti tekemään suunnitelmallisesti – etenkin alkuvaiheessa ensimmäisille jaksoille oli jo hyvinkin tarkat suunnitelmat. Jaksoja tehtiin myös valmiiksi useampi ennen aloitusjakson julkaisua. Alun tiheä kahden viikon julkaisutahti venyi käytännön syistä nykyiseen kuukauden välein tapahtuvaan julkaisuun. Samalla jaksojen pituus on kasvanut.
Vaikka Lohikäärmeradiota tehdään työajalla, se on kuitenkin vain pieni osa toimenkuvaa.
”Joskus pitää tehdä töitäkin, joten aikaa jää vähemmän sivubisneksille”, veistelee Tomi. Sitten hän vakavoituu ja lisää: ”Podcastin tekeminen tarjoaa mahdollisuuden tehdä jotain vähän erilaista oman työn puitteissa.” Lohikäärmeradiota tehdään kuitenkin omien lukemisten sekä muiden työaikataulujen ehdoilla, molemmat toteavat.
Innan ja Tomin lisäksi podcastissa on ollut vierailevana tähtenä myös kirjastovirkailija Jonna Bildo, joka keskusteli Innan kanssa ensimmäisen kauden päätösjaksossa Hotimpi kuin Hasselhoff: Suuri seksijakso. Jonna on vieraillut Lohikäärmeradiossa muutamassa jaksossa myös toisella kaudella.
Haloo, kuunteleeko tätä kukaan?
Podcastit ovat nousseet varsin suosituksi mediaksi. Kuuntelijoita, tai ainakin tekijöitä, tuntuu löytyvän varsin mielikuvituksellisille aiheille. Kiinnostaako podcastien käyttäjiä fantasiakirjallisuus? Lohikäärmeradion kuunnelluin jakso on ylivoimaisesti ensimmäinen, suurin osa kuuntelijoista haluaa aloittaa alusta.
”Tilastot kuitenkin vääristävät, koska Lohikäärmeradio on usealla eri alustalla ja nämä mittaavat kuuntelua varsin eri tavoin. Esimerkiksi ensisijaisesti musiikkialustaksi kehitetty Soundcloud tilastoi pienenkin kuunnellun pätkän kokonaiseksi kuuntelukerraksi, joten siellä kuuntelukertoja on ehtinyt kertyä noin viisi tuhatta. Seuraajia on eri alustoilla yhteensä reilut 200, mikä antaa ehkä paremman kokonaiskuvan”, valottaa Inna.
Aloitusjakson lisäksi erityisesti ensimmäisen kauden pelijakso kiinnostaa ihmisiä, ainakin osin otsikon Kummeli-viittauksen takia, arvelevat tekijät.
”Kaikkien jaksojen kuuntelukerroissa on kuitenkin tasaista kasvua”, iloitsee Inna.
”Joku julkkisvieras nostaisi varmasti kuuntelukertoja”, pohtii Tomi.
Jos luet tätä Stephen King, niin ota yhteyttä!
Ensimmäisen vuoden opit
Podcastia ehdittiin nauhoittaa vain muutamia jaksoja ennen maailmanlaajuisen pandemian puhkeamista ja poikkeustilan alkamista. Podcastin tekeminen käynnistyi Jyväskylän kaupunginkirjaston pääkirjastolla musiikkitila Kompissa, joka on kaikkien kirjaston käyttäjien varattavissa. Näin nauhoitukset olivat usein varsin tiiviitäkin rupeamia. Hieman yllättäen nauhoitus on kuitenkin sujunut etänä ja jopa alun nauhoitussessioita paremmin.
Etänä nauhoitukseen ei kohdistu samanlaisia aikataulupaineita, kun seuraava tilanvaraaja ei ole odottamassa oven takana. Toki tekemisen myötä myös tekniikkaosaaminen on kehittynyt, toteavat molemmat. Ensimmäisten jaksojen äänenlaadusta on tullut jonkin verran palautetta ja ne onkin myöhemmin editoitu uudestaan. Ensi kaudelle on myös tulossa uudet mikit, joten tekemisen edetessä tekniikkapäivitykset astuvat kuvaan.
”Jos tekisi kaupallista podcastia, pitäisi tekniikkaan ja nauhoitukseen sekä esimerkiksi taustaääniin panostaa paljon enemmän. Nyt meillä sisältö ratkaisee”, kertoo Tomi.
Lohikäärmeradion nauhoituksissa jokaisella jaksolla on tiukka käsikirjoitus.
”Ilman kässäriä tulee todella paljon täytesanoja, eivätkä pelkät ranskalaiset viivat toimi minulle”, sanoo Inna.
Tomi toteaa: ”Tässä on koulukuntaeroja, itsellä voisi toimia myös pelkkien pääkohtien kirjaaminen.”
Keskusteluaiheen rajaus ja käsikirjoituksessa pitäytyminen auttavat pysymään asiassa pitkien jaksojen aikana. Lisäksi jakso luonnollisesti muotoutuu lopulliseen versioonsa editoinnin yhteydessä.
Rakkaudesta genrekirjallisuuteen
Maailmassa riittää kirjoja, joten kuinka podcastin kantavaksi teemaksi valikoituivat juuri fantasiakirjat?
”Fantasiasta voi puhua paljon, siitä riittää sisältöä kokonaiseksi podcastiksi asti”, toteaa Inna. Lohikäärmeradiota tehdään rakkaudesta lajiin, sillä kirjastojen lainausmäärissä tai kauppojen myyntitilastoissa fantasia ei juuri juhli: suurimmassa suosiossa ovat vuodesta toiseen dekkarit.
”Fantasian suosio ei näy lainausmäärissä, ehkä osin koska genre keskittyy niin vahvasti sarjoihin ja se syö lukijoiden kiinnostusta”, miettii Tomi.
Hän arvelee, että mikäli fantasia kiinnostaisi suomalaisia enemmän, se näkyisi mahdollisesti myös useampana suomenkielisenä fantasiakirjallisuusaiheisena- podcastinakin.
Scifissä ja kauhussa on fantasiaan verrattuna enemmän yksittäisiä kirjoja sarjojen lisäksi. Ne voivat houkutella lajin pariin uusia lukijoita, kun vastassa ei ole heti tuhansia sivuja jatkuvia pitkiä sarjoja.
”Kauhussa toimivat hyvin myös novellit”, huomauttaa Inna.
Novellit voisivatkin sopia erityisen hyvin nykyajan kiireisten lukijoiden arkeen nopeina lukuvälipaloina:
”Etenkin tietyn aiheen tai teeman ympärille kootut novellikokoelmat ovat kiinnostavia”, sanoo Tomi.
Minne menet, suomalainen spekulatiivinen fiktio?
Aikuisille suunnattu genrekirjallisuus tuntuu pysyttelevän varsin vaatimattomissa lainausmäärissä, mutta nuorempia lukijoita se kiinnostaa: kirjastojen kysytyimpiä ovat lasten- ja nuortenkirjallisuuden kohdalla Soturikissat, Harry Potterit sekä Goosebumps-sarja. Läpimurtoja maailmalla tekevät aika ajoin myös aikuisille kirjoittavat suomalaiset, joista Tomi nostaa esiin viime vuosien menestyjänä Emmi Itärannan Teemestarin kirjan.
”Sinisalo ja Hautala sekä uutena Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys”, listaa Inna kotimaisia hittejä.
”Spekulatiivista fiktiota julkaistaan Suomessa vähän ja sen julkaisukynnys on todella korkea. Niinpä lopputuloksena kustantamot tarjoavat pääosin muuta kirjallisuutta”, Tomi harmittelee.
”Genrekirjallisuuden arvostus on myös aika matala, joten esimerkiksi kirjastossa sitä sijoitetaan herkästi tavallisen kaunokirjallisuuden kanssa samoihin hyllyihin, jos se vain on mahdollista”, sanoo Inna.
”Näin on esimerkiksi tehty Marko Hautalan vanhempien kirjojen kanssa, sillä kauhu ei ole kovin myyvää – vaikka viime aikoina sillä on ollut ilahduttavasti nostetta!”
Lohikäärmeradio keskittyy fantasiakirjallisuuteen, mutta on kahden tuotantokautensa aikana kurottanut myös muihin genrekirjallisuuden lajeihin. Podcastin toisella kaudella julkaistiin kaksiosainen kauhuun keskittyvä jakso, ja podcastissa seikkaillaan fantasian sisargenreissä spekulatiivisen fiktion laajalla kentällä – jaksoissa sivutaan scifiä ja maagisrealismia sekä suomikummaa. Lasten ja nuorten fantasiakirjallisuus sai oman jaksonsa jo heti ensimmäisellä kaudella.
”Kotimaisen ya-puolen taso on korkea, mutta jostain syystä suurelle yleisölle tuntematonta ja keskustelussa keskitytään vain aikuisten kirjoihin. Jos haluaa lukea hyvä spefiä, kannattaa katsastaa nuortenkirjahyllyt”, vinkkaa Inna.
Vuorovaikutuksessa kuulijoiden kanssa
Toistaiseksi kaksikko on saanut tehdä podcastia ilman suurta palautetulvaa. Alkuaikoina Soundcloudiin tuli muutama kommentti äänenlaadusta ja välillä tekijät saavat viestiä sähköpostitse. Tomi arvelee, että positiivisen palautteen ja rakentavan kritiikin antaminen on ihmisillä korkean kynnyksen takana, mutta hän näkee asiassa myös hyvän puolen:
”Aina on hauska, jos joku kommentoi. Toisaalta tavallaan hyvä ettei tule kommentteja, niin ei tule negatiivisiakaan kommentteja.”
Instagram-tilin kautta palautteen ja kommenttien antaminen on onneksi matalan kynnyksen takana. ” Mielellämme otamme palautetta vastaan, ei tarvitse olla kovin syväanalyysiä”, kannustaa Inna. Instagramissa Lohikäärmeradion tilin takana vaikuttaa ensisijaisesti Inna. Tilillä etenkin meemit ovat keskeisessä osassa sisältöä.
”Meemien tekeminen on kivaa”, hän iloitsee. Meemisunnuntait ovatkin pidettyjä, joten Lohikäärmeradion huumori eittämättä puree myös yleisöön.
Podcastin ensimmäinen kirjakerhojakso julkaistiin loppukeväällä 2021. Jaksossa keskustellaan kahdesta klassikkokirjasta, jotka Inna ja Tomi ovat valinneet toisilleen luettavaksi. Stephen Kingin Lohikäärmeen silmät ja Glen Cookin Musta komppania tulevat ruodituksi perusteellisesti reilun 75 minuutin jaksossa.
”Olisi kiva tehdä uutuuskirjoistakin kirjakerhojaksoja, mutta kun ei ehdi itse lukea niitä uutuuskirjoja”, naurahtaa Inna.
Syksyllä Lohikäärmeradio palaa uusin jaksoin. Silloin matkataan jälleen fantastisiin maailmoihin.