Suomessa örkit harvemmin nähdään seksuaalisena lajina. Örkit ovatkin meille vielä melko vieras fantasiarotu, jonka tuntemus perustuu pitkälti J. R. R. Tolkienin 1900-luvulla kirjoittamiin teoksiin. Örkkien sukujuuret ulottuvat kuitenkin paljon kauemmas, aina 700-luvun Beowulf eepokseen asti, joskin enemmän heitä alkoi esiintyä 1600- ja 1700-lukujen eepoksissa, saduissa ja tarinoissa. Joka tapauksessa yhteistä örkkien historialle on lajin vihamielisyys, jonka Tolkien nosti omalla aikakaudellaan äärimmilleen jättäen örkkeihin sitkeän leiman. Seksuaalisuus tuli varsinaisesti osaksi örkkien lajikuvausta viime vuosituhannen taitteessa. Nykypäivänä englanninkielisessä kirjallisuudessa ja erilaisissa pelimaailmoissa örkit esiintyvät elämäntavoiltaan moninaisena ja hyvinkin seksuaalisena lajina, toisinaan jopa seksisymboleina.
Sukupuolittaminen – oikein vai väärin
Örkkien vihamielistä historiaa selittää mm. lajin nimi (engl. orc), joka perustuu muinaisenglannin sanaan orcneas. Tällä viitataan hirviöihin ja pahoihin henkiin. Myös latinankielinen nimi Orcus (manalan jumala) on vaikuttanut lajin nimeämiseen eri tarinoissa. Ei siis ihme, että kun örkkien seksuaalisuus alkoi lopulta herätä, lajin mahdollinen suuntaus miellettiin taipumukseksi seksuaaliväkivaltaan.
Ensimmäinen ajatus on herkästi mielikuva, jossa örkki raiskaa haltian. Tätä mielikuvaa on omalta osaltaan ruokkinut Tolkienin teoksista syntynyt käsite, jonka mukaan kaikki örkit olisivat miehiä. Tolkienin luomassa maailmassa todennäköisesti näin onkin, mutta se ei tarkoita örkkien yleisesti edustavan tätä stereotypiaa. Örkeistä löytyy naisia, miehiä ja muunsukupuolisia aivan yhtä lailla kuin ihmisistäkin.
Lajin aseksuaaliselta vaikuttavan historian jälkeen hetero- ja homoseksuaalisuus ovat esiintyneet örkkien yleisimpinä suuntautumisina. Etenkin pelimaailmoissa seksuaalisuus pääsee näkyvästi pinnalle. Myös kansainvälinen kirjallisuuden kenttä on tällä vuosituhannella nostanut aihetta kohtalaisen hyvin esille. Silti monelle tulee yhä yllätyksenä, että örkkejäkin on eri sukupuolisia.
Kirjallisuus ja pelit käsikkäin
Käännöskirjallisuudessa R. A. Salvatoren Forgotten Realms -romaaneissa on paikoin nähtävissä hentoinen murros örkkien kehityksessä seksuaalisempaan suuntaan. On kuitenkin myönnettävä, että Salvatoren örkitkin monesti edustavat harmaata massaa, jolloin örkeiltä puuttuu yksilöllisyys ja eri identiteetit. Salvatoren teoksista esimerkiksi Örkkikuningas (Jalava, 2008) on kuitenkin mainitsemisen arvoinen, sillä kyseisessä tarinassa örkkien kulttuurissa on selkeää seksuaalista vivahdetta – ilman, että kyseessä olisi raiskaus.
Forgotten Realms -romaanit sijoittuvat Dungeons & Dragons -roolipelin maailmaan, jossa örkit ovat yksi pelattavista roduista. D&D on ensimmäinen tunnetuimmista roolipeleistä, ja sitä on pelattu aktiivisesti 1970-luvulta asti. Halutessaan pelaaja voi pyrkiä rikkomaan stereotypioita ja hypätä seikkailuun mukaan vaikkapa väkivaltaa vieroksuvan, yliseksuaalisen örkkinaisen kanssa.
Örkeistä puhuttaessa pelit ja kirjallisuus kulkevat tiiviisti käsi kädessä ja pelien laajoja tarustoja julkaistaan niin ikään fyysisinä kirjoina, jolloin joukosta löytyy myös örkeistä kertovia helmiä. Näitä ovat suomeksikin käännetyt örkkien suvullista lisääntymistä ja perhesuhteita esille nostavat Christie Goldenin kirjat Warcraft – Durotan ja Warcraft (Like, 2016). Kyseisten kirjojen taustalla vaikuttavat videopelifirman Blizzard Entertainmentin todella suosittu Warcraft -pelisarja ja siihen perustuva, vuonna 2016 ensi-iltansa saanut elokuva Warcraft: The Beginning.
Warcraftiin sijoittuvat tarinat perustuvat suuressa määrin juuri örkkeihin, ja kuten edellä tuli ilmi, tämä maailma tarjoaa mahdollisuuden tutustua heidän moninaiseen kulttuuriinsa viihteen monin eri tavoin – tietenkään unohtamatta Warcraftin inspiroimaa ja maailmanlaajuiseksi levinnyttä fanitaidetta, jossa örkit esiintyvät hyvinkin seksuaalisina hahmoina. Fanitaidetta edustavat mm. rohkeat ja ronskit fanifiktiotarinat ja erilaiset kuvataiteen muodot. Myös videoklipit ja jopa animaatioporno ovat fanien suosiossa.
Mainittuun fanitaiteeseen inspiroi myös videopeliyrityksen Bethesda Softworksin kehittämä The Elder Scrolls -pelisarja laajoine tarustoineen. Örkkien LGBTQ-seksuaalisuutta tuovat näkyville sarjaan kuuluvat pelit The Elder Scrolls V: Skyrim ja The Elder Scrolls Online. Näissä pelaaja voi halutessaan valita pelattavaksi hahmokseen myös örkin, jonka sukupuoleksi valitaan nainen tai mies. Pelin edetessä pelaaja pääsee vaikuttamaan hahmonsa seksuaaliseen suuntautumiseen, ja peleissä on mahdollista myös avioitua. Hahmon ulkonäkö on pitkälle muokattavissa ja etenkin Online-pelissä (massiivinen monen pelaajan verkkoroolipeli) pelihahmon ulkonäköön vaikuttamalla hahmon voi tuoda esille myös muunsukupuolisena.
Englanninkielisestä kirjallisuudesta löytyy toki mitä vain, myös pelimaailmoista täysin irrallisia ja silti seksuaalisia örkkitarinoita. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon synkkää fantasiaa edustava Morgan Howellin Queen of the Orcs -kirjasarja (Del Rey Books, 2007). Howell on luonut maailman, jossa ihmiset osoittautuvat kaikkein pahimmiksi, kun taas brutaaleiksi kuvitellut örkit paljastuvat pelastajiksi. Kirjasarjassa örkkien kulttuuri on hyvin huolella luotu moninaiseksi ja ainutlaatuiseksi.
Indie täyttää aukot
Oman lisänsä kirjallisuuskentälle tuo indiekirjallisuus, josta tässä yhteydessä on syytä nostaa esille muutama esimerkki. Seikkailunhaluisille lukijoille löytyy vaikka millä mitalla englanninkielisiä homoeroottisia indienovelleja mm. Amazonista. Osa on kirjoitettu pilke silmäkulmassa, osa vakavammalla mielellä. Mitään ei kuitenkaan jää lukijalla tulkinnanvaraan, jos hän tälle polulle rohkenee örkkien matkassa lähteä.
Fantasiaromaaneista indiekentällä löytyy yllättävän kauniita, lähes romanttisia näkökulmia örkkien seksuaalisuuteen. Amalia Dillin kirjoittaa Orc Saga kirjasarjassaan lajien välisestä seksistä, jossa örkin kunnioitus ihmistä kohtaan on suorastaan esimerkillistä. Edustipa örkki kuinka vihamielistä lajia tahansa, mikään ei estä häntä olemasta hellä ihmiselle, jota hän yllättäen huomaa rakastavansa.
Tietääkseni ainutta kotimaista örkkien useita eri seksuaalisuuden ilmentymiä esille tuovaa kirjallisuutta edustaa kirjoittamani Qyamian kirjat -sarja, jossa örkeillä on omanlaisensa tapa rakastaa. Kirjasarjan tarinoiden tarkoitus onkin murtaa suomalaisiin lukijoihin juurtunut stereotypia örkeistä.
Kuten kirjallisuudessa myös pelien puolella indietekeminen tuo oman lisänsä örkkien moninaisuuteen ja seksuaalisuuteen. Hyvänä esimerkkinä toimii visuaalista novellia edustava Salting the Earth -peli, jonka tarina rakentuu lesboörkkien ympärille. Tarkoituksena on luoda suhde örkin kanssa. Pelissä kaikki hahmot ovat naisia ja pelattavaa nymfihahmoa lukuun ottamatta örkkejä – jotka asuvat kaupungissa, käyvät salilla ja työskentelevät mm. ravintolan kokkina. Tämä tuo varsin piristävää vaihtelua örkkien yleisimmin tunnettuun metsästys- ja keräilykulttuuriin.
Suomessa sukupuuton partaalla
Maailmalla örkit tunnetaan hyvin ja kirjavana joukkona, mutta me suomalaiset elämme melkoisessa örkkikatveessa. Tietämättömyytemme on harmillista siitäkin syystä, että örkkien kaukaiset sukujuuret ja kulttuurivaikutteet ulottuvat osin pohjolan mytologiaan. Tätä ei kuitenkaan yleisesti tiedosteta, vaan örkit ovat ahtaasti lokeroituja, mikä puolestaan ei herätä kotimaisten kustantamojen kiinnostusta. Kysymys kuuluukin: kuinka örkkien laajaa seksuaalisuutta kumpuavalle elämälle voitaisiin antaa jatkossa parempi mahdollisuus myös suomalaisella kirjallisuuskentällä ennen kuin örkit kuolevat meillä tyystin sukupuuttoon?
Örkkien moninaisen kulttuurin nousu suomalaisten lukijoiden tietoisuuteen vaatisi tietynlaista, jopa rohkeaa, ryhtiliikettä kustantamoilta. Indiekirjallisuus ja englanninkielinen kirjallisuus eivät yksin riitä, sillä örkkien tavoin ne ovat meillä liian näkymättömiä. Ylipäänsä tarvitsemme ensi alkuun halua kuopata kuluneet stereotypiat ja sen lisäksi uutta innostusta seurata avoimin mielin, mitä örkeillä on meille kerrottavana. Valitettavasti nämä pohjolan kadonneet örkit eivät kuitenkaan voi löytää sinua – sinun täytyy ensin löytää heidät.
Skessa Kaukamaa on örkkien historian ja moninaisuuden tutkija. Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Kosmoskynän numerossa 1/2021.