Elina Rouhiaisen urbaanifantasia Aistienvartija (Tammi 2018) on Topelius-palkitun Väki-trilogian keskimmäinen osa. Sarja seuraa mieroja, joilla kaikilla on kyky vaikuttaa johonkin ihmisyyden aspektiin: muistoihin, aisteihin, uniin, ja niin eteenpäin.
Keskimmäinen osa Aistienvartija nostaa nimensä mukaisesti päähenkilöksi aisteja hallitsevan Bollywoodin. Näkökulmanvaihdos muunsukupuoliseen Bollywoodiin on virkistävää vaihtelua sovinnaisemman ensimmäisen osan jälkeen. Kirjoja rakastava Kiuru oli toki sympaattinen päähenkilö, mutta hyvin tyypillinen YA-sankaritar. Bollywood tarkastelee tapahtumia ulkopuolisena ja aromanttisena siirtää tarinan painopisteenkin tyypillisen YA-teinidraaman ulkopuolelle.
Bollywood aloittaa tarinansa Latviasta, mistä siirrytään nopeasti Irlantiin Kiurun perässä. Bollywood joutuu sopeutumaan katoliseen sisäoppilaitokseen, jossa Kiuru on opiskelijana. Genderqueerin Bollywoodin kipuilu sukupuolittuneessa miljöössä on kiinnostavasti kuvattu ja ehdottomasti teoksen parasta antia. Hiljalleen muutkin ensimmäisestä osasta tutut hahmot löytävät paikalle, ja tarina pyörii pitkälti aiemman kesän kipupisteiden ympärillä, kun Kiuru auttaa ystäviään palauttamaan muistonsa. Ihan kaikki rakennettuja jännitteitä ei päästä vielä tässä osassa lunastamaan, mutta pääosin paletti pysyy hyvin koossa.
Varsinainen pääjuoni pyörii salaperäisen Väki-järjestön ympärillä. Väen edustajat haluavat mierojen voimat itselleen, ja siksi mierojen pitää piilotella hinnalla millä hyvänsä. Järjestäytyneen eliittiorganisaation toiminta ei oikein uskottavasti istunut ensimmäisessä osassa Suomeen, eikä kansainvälinen miljöökään valitettavasti helpota tilannetta. Pääjuonen osalta Aistienvartija jää vähän väliosaksi, mutta se ei sinänsä haittaa lukukokemusta, koska kiinnostavin materiaali on joka tapauksessa toisaalla.
Kerronta on sujuvaa ja virkistävästi ei aivan tiiviissä kolmannessa persoonassa, joka on tuntunut olevan viime vuosien YA-normi. Bollywoodin blogimerkinnät rytmittävät mukavasti teosta, ja eri hahmojen näkökulmia on annosteltu sopivissa suhteissa. Varsinkin kansainvälisillä markkinoilla on nykyisin kiusallisen yleistä, että vuosia huolellisesti hiottua avausosaa seuraa liuta kiireellä väännettyjä, hatariksi jääviä jatko-osia. Väki-trilogia muodostaa tähän riemastuttavan poikkeuksen. Vielä Muistojenlukijassa oli tiettyä kerronnallista epäuskottavuutta mm. siinä, että syrjäytyneet päähenkilöt analysoivat sivukaupalla omaa yhteiskunnallista asemaansa. Nyt pohdinnat on siirretty Bollywoodin blogiin ja päätarina soljuu paljon luontevammin. Rouhiainen tuntuu muutenkin kehittyvän kirjoittaja teos teokselta, ja jo Muistojenlukijan puolella oli ilahduttavia kerronnallisia kokeiluja mm. Kiurun etäännyttäessä itseään todellisuudesta uhkaavassa tilanteessa.
Aistienvartija on erinomainen nuorenkirja: se käsittelee yhteiskunnallisesti merkittäviä teemoja mm. kiertolaisuuden ja toiseuden kokemusten osalta sekä tuo aidosti moninaisen näkökulmahahmojen repertuaarin suomalaiselle lanu-spefikentälle. Spekulatiivisena fiktiona teos jättää hieman toivomisen varaa, koska mm. hahmojen erityisvoimat ovat tarinassa edelleen melko alikäytettyjä, mutta jos sarjaa seuraa nimenomaan nuorenkirjallisuuden ystävänä eikä spefilasit päässä, se on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Sarjan päätösosa Unienpunoja ilmestyi nyt keväällä 2020, ja ainakin itse odotan innolla, että pääsen joskus arvostelukappalepinossa sinne asti.
Kirja on kustantajalta saatu arvostelukappale.
Kosmoskynän lanu-kesä on viikottainen juttusarja, jossa nostetaan esiin lähivuosien kiinnostavia spekulatiivisia lasten ja nuortenkirjoja. Juttusarjan mahdollistaa Suomen arvostelijain liitto ry:n näiden artikkelien kirjoittajalle myöntämä apuraha. Sarjan muut osat löytyvät täältä.