HP Lehkosen Immortal Nerd tarttuu yhteiskunnallisiin aiheisiin hyväntuulisen utopiafiktion keinoin

Kuvituskuva.
Arvion kuvat: Hanna-Pirita Lehkonen, Immortal Nerd

Immortal Nerd on HP Lehkosen futuristinen utopiasarjakuva avaruusasema Uudelta Raumalta Maapallolle muuttavasta Nokia Isoevosta, joka haluaa tutkia meemejä ja muita kummia reliikkejä. Onko se kenties niin tuore, ettet ole vielä kuullut siitä? Ehei! Selitys on jotain aivan muuta: Immortal Nerd on englanninkielinen verkkosarjakuva, ja sellaisena se on käytännössä hulahtanut kokonaan suomalaisen kritiikkikentän raoista. Sarja on alkanut jo 2015 Webtoonsin julkaisemana ja valmistunutkin 2017. Pelkästään Webtoonsin julkaisualustan laskurin mukaan sillä on yli 3 miljoonaa lukukertaa. Toistan: 3 miljoonaa.

Teos alkaa näennäisesti kevyenä slice of life -tarinana Nokian sopeutumisesta Maahan. Uudella Raumalla kaikki ovat hävyttömän rikkaita ja kuolemattomia, ja alkuun Nokia on järkyttynyt muun muassa taivaalta tippuvasta vedestä. Myös puskasta löytyvää ötökkää Nokia luulee bugiksi virtuaaliympäristössä ennen kuin ymmärtää sekä ruohon että ötökän olevan aitoja.

Erillään alkavat juonisäikeet alkavat kuitenkin kietoutua toisiinsa, ja kuten kaikista kiinnostavista utopioista, hiukan rapsuttamalla Immortal Nerdinkin pinnan alta löytyy häivähdys dystopiaa. Koska utopiassa kaikki on hyvin, alueen suurin ja hurjin rikosaalto on julkista roskaamista sekä, mikä hirveys, väärin kierrättämistä! Roskia kaduille kylvävää Trash Brothersia vastaan taistelee kaupungin ainoa supersankari Queen of Clean, johon Nokian asuintoveri Piela päätä pahkaa ihastuu. Queen of Cleanin ja Trash Brothersin jäljillä Nokia, Piela ja uusi ystävä Ivalo kuitenkin törmäävät oikeaan rikosvyyhteen ja utopia alkaa rakoilla.

Kerronnallisesti Immortal Nerd säilyy alusta loppuun hyväntuulisen humoristisena aimo annoksella satiiria. Oman osansa sivalluksista saavat niin scifikliseet kuin yhteiskunnalliset epäkohdatkin, mutta ehkä kaikkein osuvin huumori kumpuaa supersankaritroopeilla leikittelystä. Salaisten identiteettien pyörittely tehdään tietoisesti niin, että lukija saa rauhassa olla aina vähintään askelen tai pari hahmoja edellä, ja iso osa huumorista rakentuu tämän varaan. Kun Piela ihastuu Queen of Cleaniin, hän ei tyydy huokailemaan etäältä vaan lavastaa heti tilanteita, joista Queen of Cleanin olisi soveliasta saapua hänet pelastamaan. Trash Brothersin johtaja Trash Lord puolestaan löytää ikuisen nemesiksensä Ivalosta, Nokian opiskelutoverista. Ivalo ja Trash Lord käyvät vihollisuudessaan läpi kaikki herkän romanssin kliseet, mutta muistavat sinnikkäästi vannoa ikuista vihaansa joka käänteessä. Asetelma ei kuitenkaan jää pelkäksi huumorin lähteeksi, vaan Trash Lord nousee tarinan aikana myös keskeiseksi henkilöhahmoksi. Lehkonen muistaakin keriä irtovitsit takaisin osaksi juonikuvioita, mikä saa kokonaisuuden tuntumaan mielekkäältä ja tarkoituksenmukaiselta.

Humoristisesta otteestaan huolimatta Immortal Nerd on myös vahvasti yhteiskunnallinen sarjakuva. Alusta asti on ilmeistä, että teos ottaa vahvasti kantaa aikamme sukupuolirooleihin. Ketään ei lokeroida, ja kaikki saavat ilmentää itseään miten haluavat. Immortal Nerd rikkoo sukupuoliroolien lisäksi myös tunkkaisia kauneusihanteita: säärikarvoja ei tarvitse ajella hameenkaan kanssa, eikä se häiritse ketään. Teos uhkuu sellaista tasapainoisuutta ja tervettä asennetta, jota maailmaan mahtuisi enemmänkin.

Piirrostyyli on valittu tarinan henkeen sopivasti, mikä näyttäisi oleva ominaista Lehkosen tuotannolle. Kuvien fokus on päivittäisstripin tapaan hahmoissa, joiden varassa tarina muutenkin elää ja hengittää. Taustat ovat viitteellisiä, mutta ympäristöä kuvataan aina tarvittaessa riittävästi. Iso osa visuaalisesta maailmanrakennuksesta tapahtuu hahmojen puvustuksen ja käyttöesineistön kautta, ja samalla vältetään tonneittain infodumppia. Ilmeikäs musteviiva tuo mieleen vuosituhannen vaihteen underground-sarjakuvan parhaimmiston, mutta tyyliä on tuoreutettu rohkealla värien käytöllä. Kokonaisuus on persoonallinen ja tarkoituksenmukainen: valittu tapa tukee tarinan kerrontaa ja viestii sen sävystä ensi silmäyksellä.

Immortal Nerd on myös yllättävän hyvää scifiä: tarinan keskiössä on genrelle tyypillinen ihmetys uuden äärellä lukijan ensin tutustuessa Uuden Rauman utopiaan ja sen jälkeen Nokian näyttäessä sen kääntöpuolen maassa.  Maailma meemiarkeologian koulutusohjelmineen ja kuolemattomuushoitoineen on eheästi rakennettu. Konseptien yhdistely ja parodisointi luo tuoreen kokonaisuuden, joka on hyvällä tavalla myös itsetietoinen omasta otteestaan. Huumoria etsitään mm. kaukaisen 2000-luvun taitteen hassuista kulttuuri-ilmiöistä, joita hahmot ihmettelevät ja usein tulkitsevat väärin. Innovatiivisimmillaan teos onkin nimenomaan yhteiskunnallisena eikä niinkään teknisenä tieteisfiktiona. Utopia kerrontaympäristönä on vaikea, mutta Lehkonen onnistuu rakentamaan maailmaan riittävästi jännitteitä jo ennen kuin pääjuoni alkaa käydä ilmeiseksi.

Vaikka Immortal Nerdin julkaisukieli on englanti, teos on silti vahvasti suomalainen. Hahmojen nimet ovat järjestään suomeksi, kuten myös paikkojen. Lisäksi huumorissa on tietty suomalainen pohjavire. Kansainvälisille lukijoille suomalainen nimistö tuonee eksotiikkaa, kun taas suomentaitoista lukijaa avaruusasema Rauman kaltaiset nimet hihityttävät parodia-arvollaan.

Immortal Nerd on tasapainoinen kokonaisuus yhteiskunnallista kantaaottavuutta ja hyväntuulista huumoria. Sen voi lukea analyyttisesti mutta myös puhtaasti viihteeksi. Jos siis etsit pakopaikkaa Suomen talven pimeydeltä, kannattaa startata matka Uuden Rauman avaruusaseman kautta.

 

Oletko kiinnostunut spekulatiivisen sarjakuvan kritiikistä ja sen epäkohdista? Miten, missä ja miksi verkkosarjakuvia tulisi arvioida? Lisää aiheesta Kosmoskynän numerossa 2/2022.

Tämä arvostelu on osa Suomen arvostelijain liiton tukemaa spekulatiivisen sarjakuvan kritiikkihanketta, jonka tavoite on nostaa esiin laadukkaita kotimaisia sarjakuvia ja tarkastella niitä sekä itsenäisinä teoksina että laajemmin osana spekulatiivisen fiktion kenttää. Arvostelut ilmestyvät Kosmoskynän verkkolehdessä Sarjakuvien syksy -juttusarjassa. Lisäksi Kosmoskynä-lehden painetussa numerossa 2/2022 on luvassa artikkeli suomalaisen spekulatiivisen sarjakuvan kritiikin historiasta ja nykytilasta.