Katri Kauppinen: Laakson linnut, Aavan laulut
Kansi: Tuuli Juusela
Otava 2022, 295 s
Chick lit -trilogiasta suomalaisen mytologian ytimeen. Siten voisi lyhyesti kuvata aiemmin pseudonyymillä Katri Sisko kirjoittaneen Katri Kauppisen matkaa omakustanteista ensimmäiseen kustannussopimukseen.
Laakson linnut, Aavan laulut sukeltaa muinaissuomalaiseen mielenmaisemaan ja maailmaan, jossa elämä kietoutuu myyttien ja ennusmerkkien ympärille. Matriarkaalisessa Laaksossa eletään taikojen ja sammon turvin yltäkylläisyydessä, kun taas miekan voimaan nojaava patriarkaalinen Aava kärsii nälästä ja köyhyydestä. Aavan päällikön poika Lemek matkustaa Laaksoon pyytämään ikiaikaista sampoa kansansa avuksi. Laaksolaiset eivät kuitenkaan ole valmiita luopumaan aarteestaan ja vanhojen laulujen taistelut uhkaavat käydä uudelleen toteen. Laakson tulevan Maamon Pihlajan ja Lemekin kohtalot nivoutuvat toisiinsa, ja vastoin kansojensa odotuksia he yrittävät estää historiaa toistamasta itseään. On laulettava uusi laulu.
Romaanin maailma on kiehtova ja uskottava. Kaiken ytimessä lepää voimakas yhteys luontoon ja menneeseen. Vahvasti läsnä oleva kalevalainen kuvasto ja vanhakantainen sanasto ovat omiaan vahvistamaan luodun maailman uskottavuutta. Vaikka Laakson linnut, Aavan laulut on yhdenlainen versio sammosta käytävästä taistelusta, on se paljon muutakin. Polveileva kerronta ja lyyrinen kieli vievät mukanaan heti ensimmäisellä sivulla ja kutsuvat kääntämään sivun toisensa jälkeen. Hetkittäin kieli on niin kaunista ja herkkää, että sanoissa haluaa suorastaan viipyillä.
Romaani etenee viiden näkökulmahenkilön voimin. Selkeä kertojajako ja lyhyehköt luvut tekevät lukukokemuksesta ilmavan, mutta jännityksen tiivistyessä kertojarakenteen katkonaisuus hiukan latistaa jännitettä. Esimerkiksi romaanin loppupuolella Lemekin ja Pihlajan vahva yhteys katkeaa niin narratiivisella kuin sivumääräisellä tasolla ja taidolla rakennettu asetelma hetkeksi horjahtaa.
Matriarkaalinen Laakso ja patriarkaalinen Aava ovat kaksi toisiaan täydentävää perusvoimaa, joiden maskuliiniset ja feminiiniset painotukset eivät alleviivaa, mutta heijastelevat käänteisellä ja karullakin tavalla oman todellisuutemme sukupuoli- ja seksuaaliasetelmia. Oman tasonsa tarinaan tuovat laaksolaisten nimet, joilla jokaisella on syvempi merkitys. Siinä missä Pihlaja kantaa marjaa, Paju taipuu. Nimiin kiteytyy myös yksi romaanin keskeisistä teemoista. Vapaus valita. Määrittävätkö nimemme meitä syntymästä saakka vai kasvammeko nimiemme veroisiksi – jos niin valitsemme? Voiko ja saako ennalta määrätyn kohtalon ottaa omiin käsiinsä? Mikä on yksilön vapaan tahdon merkitys?
Vapauden rinnalla kulkee vahvana vastuun ja velvollisuuden teema. Miksi vastuu yhteisestä hyvästä harvoin jakautuu tasapuolisesti ja ajaako yhteinen hyvä aina yksilön edelle? Onko yksilö velvollinen uhraamaan oman onnensa toisten vuoksi?
YA-kirjallisuudeksi määritelty teos kestää useamman lukukerran, kuten hyvä kirja ainakin, ja pohdittavaa ja koettavaa riittää myös vanhemmalle lukijalle. Erityismaininnan ansaitsee Tuuli Juuselan luoma upea kansikuva. Vahvat värit ja tarkoin valitut elementit pohjustavat polkua alkavalle tarinalle.
Sen verran kutkuttavia kysymyksiä jättää romaanin lopetus ilmaan, että Kauppisen luomien henkilöhahmojen ja maailman soisi jatkavan elämää jatkossakin.
Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.
Mirva Tolppanen on näyttämötaiteen ammattilainen ja kirjoittamisen ja kirjallisuuden opiskelija, joka työstää parhaillaan ensimmäistä romaaniaan.