Hurme (Myllylahti, 2021)
Kirjailija: Sini Helminen
Jo mädäntyneiden ruumiiden hajua uhkuva sukunimi yhdistää Seela Kalmankarin kalmoihin. Aloittaessaan estetiikan opinnot Helsingin yliopistossa Seela ei kuitenkaan osaa kuvitella, kuinka paljon kuolleita ihmisiä syksy vielä tuo tullessaan – siitäkään huolimatta, että tuoreen opiskelijan majapaikka on hautaustoimiston yläkerrassa Seppo-enon luona ja että Seela on luvannut auttaa bisneksessä.
Uuden opiskelupaikan lisäksi Seela yrittää kunnostautua uuden seurustelukumppanin löytämisessä. Tuloksena on kaikkien aikojen epäonnisimmat Tinder-treffit. Treffikumppani Anton työntää Seelan vastentahtoisen käden haaroihinsa osoittaakseen, että hänen alushousuihinsa on piilotettu kokaiinia. Kaiken lisäksi näyttää siltä, että Anton on valmiiksi sitä hieman nautiskellutkin. Seela syöksyy pois paikalta.
Mutta Anton palaa Seelan elämään. Kauhutreffien jälkeen hän kuolee kolarissa, ja kuinka ollakaan, Seela joutuu enonsa mukaan kuljettamaan Antonin ruumista. Kun Seela jää kahdestaan kuolleen treffikumppaninsa kanssa, hän varastaa tämän housuista kokaiinin. Siitä voisi saada rahaa Seelan kissan, Darth Maun, opiskelijabudjettiin sopimattomiin eläinlääkärilaskuihin. Vähemmästäkin Anton alkaa kummitella Seelalle. Eikä hän ole ainut kummitus Seelan tiellä.
Yhtäkkiä Seelalla on monta ongelmaa ratkaistavana: Kenelle myydä kokaiini joutumatta itse vaikeuksiin? Miten elää rauhassa aaveilta? Ja mitä tehdä, kun opinnoissa tavattu värikkään keikarimaisesti pukeutuva Halla vetää niin kovasti puoleensa?
Sini Helmisen ya-romaani Hurme on ensimmäinen osa Lujaveriset-sarjasta. Aloitusosan perusteella sarja sopii makaaberin huumorin ystäville ja niille, jotka ovat joskus kohdanneet esteitä ja surua ihmissuhteissaan. Minä-kertoja Seelan kieli on varsinkin tarinan alussa yhtä lennokasta kuin hänen elämänsä tapahtumat. Ruumis-Antonilla esimerkiksi on ”kuolonkankea kulli”. Kuvaileva tyyli jatkuu läpi teoksen: ”[Hallan] rajulla kajaalilla ja liloilla varjostuksilla rajatut silmät pistävät esiin kalvakoista kasvoista kuin tuuhearipsiset orvokit lumesta.” ja ”Häpeä pistelee poskilla ja kaulalla kuin kuumat neulat.” Irrottelua on muuallakin kuin kielessä. Tarinassa esiintyy muun muassa reikäpäinen leipää ampuva ase, jota käytetään aaveita vastaan. Ghostbusters vaviskoon! 
Kuolema on ollut Seelan elämässä vahvasti läsnä koko elämän. Isä on työskennellyt aiemmin hautaustoimistossa, ja Seelan sisaret Silla ja Selma ovat kuolleet kolarissa, jonka aiheuttajaa, mustan auton ajajaa, ei ole saatu kiinni. Seelan isä on murtunut eikä ole tapauksen jälkeen pystynyt tekemään samaa työtä. Sisarten kuolema aiheutti aikoinaan myös Seelalle vakavia mielenterveysongelmia, ja nyt kun hän alkaa nähdä irtokäsiä luentosalissa ja varoitusviestejä peilissä, hän miettii, onko hänen mielensä hajoamassa jälleen.
Seela tuttavineen tuo synkkien ja surumielisten aiheiden keskelle, sateiseen ja syksyiseen Helsinkiin myös voimakkaita, energisiä värejä. Seelalla itsellään on turkoosit hiukset, Hallalla puolestaan muun muassa limetinvärinen takki ja violetti silkkihuivi. Erityisesti nämä kaksi hahmoa hehkuvat värikästä voimaa. Vahvoja hahmoja he ovat muutoinkin, ja ehkä sen vuoksi tuntevat vetoa toisiinsa. Rakkaussuhde on kiemurainen.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat kirjassa näkyvästi esillä. Päähenkilö Seela sanoo olevansa panseksuaali. Transsukupuolisuus tulee esille Utu-nimisen sivuhahmon kautta. Hallaa hämmästelee mm. kaksi opiskelijaa, jotka toteavat naistenvessassa Seelalle, että tämä varmaankin tietää mitä Hallalla on jalkovälissään. Halla itse on varpaillaan ottamassa hetkenä minä hyvänsä vastaan ikäviä kommentteja toisilta ihmisiltä.
Kaiken toiminnan ja aaveasioiden ohessa tarina siis näyttää, kuinka röyhkeästi ihmiset voivat pelkästä halveksuvasta uteliaisuudesta tunkeutua alueelle, joka ei heille kuulu. Seelan näkökulma korostaa kuitenkin hyväksyntää: Halla on rakas Seelalle juuri sellaisena kuin on. Tarinassa on yksi Seelan ja Hallan välinen seksikohtaus. Annan erityiset pisteet siitä, että siinäkin Hallan jalkoväli jätetään vain asianosaisten tietoon.
Aaveet, jotka Seela kohtaa tarinassa, eivät murskaantuneine kasvoineen voi olla tuomatta mieleen Kuudes aisti -elokuvaa, jossa kuolleet ilmestyvät poikapäähenkilölle ja ohi kävellessään paljastavat irvokkaat ruhjeensa. Erona on, että Hurmeessa kummituksiin yhdistyy vahvasti kansanperinne. Kalmanväki ja kuolleiden nostatus ovat tärkeä osa tarinaa. Myös lujaverisyys, herkkyys henkiolentojen näkemiselle, kuuluu muinaisten suomalaisten uskomusjärjestelmään. Kirjassa nämä kansanuskon palaset pujahtavat luontevasti osaksi nykyaikaista kaupunkimiljöötä, elävät sen pinnan alla ja ovat vain harvojen tiedossa.
Seelan tilanne vaikeutuu tehokkaasti kirjan lopun lähestyessä. Kaikkien muiden vaikeuksien lisäksi kokaiinipussi kulkee mukana tarinassa melkein loppuun saakka. Välillä se on alusvaatelaatikossa, välillä teemoihin sopivasti mullan alla. Pussi löytää oman osuvan paikkansa loppuratkaisussa.
Lujaverinen-trilogian aloitusosa tarjoaa mustaa huumoria ja näyttää, miltä suru tuntuu. Helminen on hienosti tasapainottanut nämä kaksi niin, että kumpikaan ei pääse riistäytymään käsistä mauttomuuteen asti. Surulla on aikansa, ja toisena hetkenä on aika nauraa vaikealle asialle. Vain joihinkin kirjan pikkuyksityiskohtiin olisin kaivannut tarkkuutta. Esimerkiksi scifisarja Salaisia kansioita nimitetään kirjassa Salatuiksi kansioiksi ja pienen kuoleman sanotaan viittaavan rakasteluun yleisesti, vaikka kaikki rakastelu ei tätä orgasminjälkeistä tilaa sisälläkään.
Näistä lipsahduksista huolimatta Hurme hurmasi minut ja luen ehdottomasti sarjan muutkin osat. Vaikken suuri Star Wars -fani olekaan, vieläkin hymyilyttää, kun ajattelen kissaa jonka nimi on Darth Mau. Viihdyttävä mutta myös ajatuksia herättävä tarina on pakattu Karin Niemen tekemiin kansiin, jotka sopivat sille mainiosti. Yönmustassa taustassa irvistää pinkki pääkallo, jonka toisesta silmäreiästä menee sisään tyylitelty turkoosi riikinkukonsulka. Seelan kuolleiden sisarten siluetit luovat kallon suupieliin virneen. Kuinka irvokasta, kuinka koreilevan kaunista!
Arvostelukappale saatu julkaisijalta. Kirja-arvio on julkaistu ensimmäisen kerran Kosmoskynän paperilehdessä 2/2021.