Marika Riikosen Lasinen merenneito sekoittaa hengästyttävästi jännitystä ja romantiikkaa yliluonnollisiin elementteihin

Kuva: Karisto

Marika Riikonen: Lasinen merenneito

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti

Karisto 2021, 239 sivua

Pidän seikkailuista, jännityksestä ja mysteereistä. Pidän myös viihteellisestä, romanttisen voimauttavasta chick litistä, vahvoista sankarittarista ja onnellisista lopuista. Lasinen merenneito tarjoaa kaikkea tätä ja vielä enemmän. Seikkailu ikuisessa Venetsiassa ja sen Harmaassa varjokaupungissa yliluonnollisen omalaatuisine asukkaineen tuo Lasiseen merenneitoon mukaan vielä fantastisen elementin.

Lasinen merenneito kertoo onnettomuuden takia uransa päättäneestä kilpauimarista Luciasta. Uran päättyessä menevät säpäleiksi samalla myös parisuhde ja suunniteltu yhteinen tulevaisuus uimavalmentajana toimivan kihlatun kanssa. Lucialla on suuria vaikeuksia sopeutua elämäänsä, uiminen ja vesi ovat olleet hänelle kaikki kaikessa. Kun vedessä liikkuminen otetaan pois, mitä jää jäljelle? Kuinka edetä elämässään kuivalla maalla?

Sinnikäs ystävä Kiia patistelee Luciaa takaisin elämään loukkaantuneen olkapään kuntoutuksen ja verkkarinharmaan toipilasajan arjesta. Eräänä iltana Lucia kohtaa baarissa kiehtovan Silvian, kauniin naisen, jolla on kiinnostava ehdotus. Lucialle tarjoutuu odottamaton mahdollisuus, ja päämäärättömään elämään tulee tarkoitus. Lyhyestä perintökorun kuljetusreissusta kehkeytyy kuitenkin seikkailu, joka kuljettaa Lucian kolean alkukesän Tampereelta hiostavan helteiseen Venetsiaan. Samalla matka muuttaa Lucian elämän lopullisesti.

Kerronta on napakkaa ja suoraviivaista, lyhyet luvut rytmittävät lukemista entisestään. Riikonen kirjoittaa moniaistillisen kuvailevasti. Tarinan yksityiskohtiin on helppo eläytyä, kun kaupungin nihkeä kuumuus ja kanaalien seisovien vesien löyhkä vyöryvät iholle. Tai kun kadulle levittäytyvät ravintolapöydät houkuttelevat herkullisine tuoksuineen, ja edessä on kukkurallinen lautasellinen höyryävää spagettia.

Sankarittaren lähtöasetelma uuden elämän kynnyksellä ja hänen tekemänsä valinnat tuntuvat chick lit -genreä lukeneena tutun tyypillisiltä. Henkilönä hän ehtii tarinan aikana kasvaa elämänsä sivustaseuraajasta todelliseksi päätöksiä tekeväksi sankarittareksi. Lucian sisäisiin pohdintoihin ja tunteisiin maltetaan pysähtyä, päähenkilön kasvutarinaa pääsee lukijana seuraamaan aitiopaikalta.

Samaan aikaan Lucian henkilökohtaisen elämän ruotimisen kanssa kirjassa keskitytään perintökorun mysteeriin, ja mukaan tulevat niin kieroilevat liikemiehet kuin pelottavat salaperäiset varjostajatkin. Ovatko kaikki hämärätyypit edes tavallisia kuolevaisia? Lucia joutuu kerta toisensa jälkeen jännittämään Venetsian sokkeloisilla kujilla turvallisuutensa puolesta. Öisin häntä vaivaavat unet ja painajaiset, jotka eivät tunnu jättävän rauhaan päivänvalossakaan.

Kuva kirjan kannesta. Edessä isolla teksti Lasinen merenneito. Taustalla kuva torneista ja sillasta. Kaiken takana isolla merenneidon pyrstö.Jännityksen ja mysteerin yhdistäminen chick lit -sankarittaren tarinakaareen haastaa lukijaansa. Jään miettimään, kumpaa Luciaa toivoisin näkeväni enemmän: nokkelaa mysteerin ratkojaa vai jossain määrin naiivia chick lit -seikkailijaa? Fantasiaelementti tuo myös lisänsä juonen seurattavuuteen. Aina ei voi olla ihan varma, mitkä tapahtumat ovat päähenkilön unta tai kuvitelmaa ja missä määrin tapahtumat sijoittuvat kirjan todelliseen maailmaan.

Tarina ei päästä lukijaansa helpolla. Sankarittarelle useamman genren ristipaineet asettavat kovat odotukset, jotka eivät aina pääse toteutumaan parhaalla mahdollisella tavalla. Mysteerin keskellä naiivin oloisena taivastelevaa sankaritarta tekisi mieli ravistella, vastaavasti taas romanttista jännitettä valuu hukkaan, kun huomio kiinnittyy toimintaan. Olisin halunnut pitää kirjasta enemmän. Toisaalta tarinan salaperäisyys ja monet kerrokset jäävät mieleen vielä lukemisen jälkeenkin, kun kirjan käänteitä jää miettimään.

Lasisen merenneidon eräs tärkeimmistä päähenkilöistä on Venetsia. Kaupungin historia ja siihen liittyvät tarinat, myytit ja uskomukset punoutuvat yhteen kiehtovaksi kokonaisuudeksi. Sivumäärältään lyhyessä kirjassa lukuisat viittaukset eivät pääse kaikki kunnolla aukeamaan lukijalle, mutta onneksi lopussa on lyhyt kirjallisuuslistaus. Venetsiassa kauan sitten vierailleena kirja aiheutti minussa akuuttia matkakuumetta ja halua päästä tutustumaan kaupunkiin syvemmin!

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.