Meri Luttinen: Myrskynsilmä
Kansi: Riikka Turkulainen
WSOY 2020, 397 sivua
Keskikesän yöttömänä yönä 16-vuotiaat tytöt suorittavat siirtymäriitin: he tanssivat kymmenen punamultakehän ympärillä, kunnes pysähtyvät johonkin niistä. Kehät määrittävät, mikä on naisen elämän kohtalo. Reunimmaiset kehät kuvaavat tavanomaisia rooleja, mutta sisimmät on varattu tietiöille. Keskimmäiseen kehään, siihen voimallisimpaan, ei ole kukaan tanssahdellut satoihin vuosiin. Päähenkilö Kainu on aina haaveillut lämpimästä tuvasta ja rakastavasta aviomiehestä, mutta kaikki muuttuu, kun hän tanssii keskelle saakka. Kymmenennen kehän tietiän kohtalona ei ole perustaa perhettä, vaan muuttaa maailmaa. Nuori Kainu joutuu lähtemään pitkälle matkalle pelastaakseen kotinsa.
Päähenkilö on kotoisin Kolmen kuninkaan kylästä, jonka asukkaat elättävät itsensä viljelyllä ja metsästyksellä. Siirtymäriitti paljastaa jokaisen todellisen tarkoituksen, mutta vaihtoehdot perustuvat miesten ja naisten väliseen työnjakoon. Nainen on kodin vaikutusvaltainen valtiatar tai taitava kutoja, kun taas miehet metsästävät, suojelevat ja hallitsevat. Kaiken ulkopuolella on riittien ja parantamisen maailmaan kuuluva tietiä. Hän on samanaikaisesti sekä haluttu että hyljeksitty osa yhteisöä.
Päähenkilö saa huomata, ettei hänen laitansa ole toisin. Tutut ja turvalliset ihmiset kaikkoavat Kainun ympäriltä, kun hänestä tulee tietiä. Hämmennystä ei vähennä lainkaan kylän nykyisen tietiän hänelle lahjoittama hopeinen taikariipus. Kyläläisten epäluulojen yltyessä Kainu jättää synnyinkylänsä ja suuntaa kohti suurta kaupunkia, jotta löytäisi sopivan paikan harjoittaa ammattiaan. Ympäröivien kylien lisäksi myös kaupunki kärsii hallitsevan linnanherran mielivallan alla. Tietämättään Kainu on tuonut riipuksen tyrannimaisen hallitsijan ulottuville. Linnanherran katse kääntyy kohti taikariipusta kantavaa nuorta tietiää.
Kirjan aihe ja teemat ovat tyypillistä korkeafantasiaa. Kainu on satoja vuosia odotettu valittu, joka voi ainoana pelastaa tuntemansa maailman pahan ikeestä. Sitä varten hänen on lähdettävä matkalle, joka hioo nuoren ihmisen näkemystä maailmasta ja minuudesta. Kirjan keskeisiä teemoja ovat kasvaminen sekä itsensä hyväksyminen muiden mielipiteistä huolimatta. Päähenkilön on opittava kannattelemaan itseään niin kielteisten kuin myönteistenkin katseiden alla. Rakkauden sokea tavoitteleminen on johtaa tuhoon, eikä se ole oikeastaan lainkaan parempi kuin toisten ihmisten halveksunnan ottaminen vastaan sellaisenaan.
Vuodenkierron kuvaus, kylän arkiset työt ja yrttilääkintä tuovat mieleen rautakautisen Suomen, mutta tarina ei sijoitu oikeaan historialliseen aikaan. Kirjan toisena keskeisenä sijaintina esitellään keskiaikaista linnakaupunkia muistuttava Hohkalinna. Kaupungin kaduilla vaeltavat palkolliset ja käsityöläiset, sillä on oma aseväki ja vaihdannan sijaan kauppaa käydään myös rahalla. Sekä Kainun kotikylä että Hohkalinna ovat kuitenkin arkimaailmaan sijoittuvia paikkoja, joissa hän viettää jokapäiväistä elämäänsä. Lukija ja päähenkilö astuvat Myrskynsilmän maailman toiselle puolen, kun Kainu saapuu tarunomaiseen Sarajalaan. Pelkissä myyteissä kuvattu kaupunki muistuttaa monien muiden fantasiakirjojen haltiakaupunkia. Sen suuri, tietämystä pursuava kirjasto ja myyttiset omenapuut korostavat paikan roolia normaalien luonnonlakien toisella puolen.
Kirja onnistuu luomaan elävän ja hengittävän kuvan tapahtumapaikoista. Päähenkilön elämä ennen siirtymäriittiä ja sen jälkeen konkretisoituu tavallisen elämän kuvauksen kautta. Ennen aikuistumistaan Kainu yritti tehdä käsitöitä äitinsä nuhtelevan silmän alla, mutta myöhemmin hän hoitaa haavoja ja opettelee lääkekasveja. Railo Kainun ja ikätovereiden välillä ei johdu pelkästään mystisistä voimista, vaan myös elämäntavasta. Kolmen kuninkaan kylän ja Hohkalinnan välinen erilaisuus korostaa luokkaeroja sekä ristiriitaa kaupungin ja maaseudun välillä. Tiukasti yhteen punoutunut kyläyhteisö sinnittelee linnanherran joukkojen edustamaa ulkopuolista vaaraa vastaan, mutta samoista syistä he myös sulkevat rivinsä Kainulta. Kaikki uusi ja erilainen on uhka, tuli se sitten sisältä tai ulkoa.
Kerronnallisesti kirja on hidastempoinen, eikä sisällä juurikaan vauhdikkaita toimintakohtauksia. Pääpaino on hahmojen välisessä vuoropuhelussa ja päähenkilön pään sisällä käytävässä myllerryksessä. Ratkaisu tuntuu luontevalta, sillä tarina kietoutuu voimakkaasti Kainun tuntemusten ja tulkintojen ympärille. Toimintaan keskittyminen veisi tilaa teeman käsittelyn kannalta olennaisimmalta osalta. Kauniisti soljuva kieli tekee kirjasta miellyttävää luettavaa. Vahvimmillaan teksti on luontokuvauksissa, joissa kuvauksellisuus yltyy jopa runolliseksi.
Luttisen esikoisteos ei jää aiheensa ja hahmojensa puolesta mieleen. Tyypillinen teemavalinta kaipaisi rinnalleen joko erilaisen miljöön tai kaavasta erottuvan päähenkilön. Kokonaisuutena kirja on kuitenkin helppolukuinen ja käsittelee hyvin sitä, millaista elämä kuvitteellisessa maailmassa voisi olla. Muistan itse olleeni nuorena fantasiafanina hyvin samanlainen luonne kuin päähenkilö. Olisin todennäköisesti samaistunut Kainun kasvutarinaan huomattavasti enemmän kuin nykyään. Ehkä Kainun kaltainen hiljainen ja vaatimaton päähenkilö jättää mahdollisuuksia nuoren omille tunteille ja tulkinnoille?