Veera Salmi: Oboin kirja
Kansi: Nelli Långstedt
Kustannusosakeyhtiö Otava 2022, 304 sivua
Oboin kirja kuljettaa lukijan maailmaan, josta lukutaito ja tarinat on hävitetty. Lapsille ja nuorille suunnattu vauhdikas ja jännittävä kertomus yhdistelee kaikille tuttuja satuja Keskimaasta ja Grimmin veljeksiltä samalla kun luo täysin uuden tarinan näiden aiheiden ympärille.
13-vuotias Oboi karkaa vankilasta ja päätyy Vuorikaupunkiin. Siellä ihmiset eivät osaa lukea, vaan saavat kaiken tietonsa videoiden ja äänen muodossa sekä käsiin kiinnitettyjen kjammeneiden avulla. Oboi löytää itsensä kirpputorilta, jossa kauppaa käydään pullonkorkeilla ja muilla kummallisuuksilla. Outo nainen antaa hänelle tyhjän kirjan ja käskee pitämään sen salassa. Pian Oboi huomaa olevansa osa kirjaan ilmestyvää tarinaa, vaikka juuri hän inhoaa tarinoita.
Pelkästään katsomalla kannen kuvaa voi löytää viitteitä useisiin tunnetuihin satuihin ja seikkailuihin. Oboin kirjaa lukiessa ilahtuu tunnistaessaan omasta lapsuudesta ja nuoruudesta tuttuja hahmoja ja tarinanpätkiä.
Kirjan maailma yhdistelee uskottavasti sekä utopiaa että dystopiaa ja ottaa selkeästi kantaa moniin nykyajan ilmiöihin. Tarinan käänteet ja hahmojen tempaukset pääsevät välillä yllättämään lukijan täysin puun takaa, ja ainakin itselleni on ajoittain vaikea seurata tarinaa sen rakenteen hajotessa vähän turhan levälleen. Välillä tulee sellainen olo kuin katselisi lapsille suunnattua kohelluspiirrettyä. Kohdeyleisön huomioon ottaen uskon tämän kuitenkin olevan enemmän minun kuin tarinan ongelma. Kertomuksessa esitellään valtava määrä erilaisia henkilöhahmoja, mutta nämä ovat onneksi useimmiten nimetty hyvin mieleenpainuvasti siten, että jo hahmon nimestä yleensä muistaa tämän roolin tarinassa . Esimerkiksi Aristo on henkilö, joka opettaa kirjoista ja puhuu runousopista.
Oboin tarina itsessään alkaa vaiheessa, jossa paljon on jo tapahtunut. Aikaisempia tapahtumia avataan kertomuksen edetessä, mutta tiettyjen päähahmojen rooli jää tarinassa yllättävän ohueksi. Loppuratkaisu on genreen hyvin sopiva, mutta omasta mielestäni vähän liiankin itsestään selvä. Kerrontakieli on kuvailevaa: hyvin satuun sopivaa ja mielikuvitusta tukevaa.
Oboin kirja on jaettu neljään osaan ja sen viimeisessä osassa esitellään myös toinen kertoja Oboin itsensä lisäksi, Keltainen talo. Kertojavaihdos ei ole niin sujuva kuin mitä sen olisi hyvä olla, ja aiheuttaa mielestäni liian suuren kontrastin vaihdoksen tapahtuessa ensimmäisen kerran vasta niin myöhäisessä vaiheessa kirjan etenemistä. Joitakin takaumia ja muistoja olisi ollut mielenkiintoista lukea Keltaisen talon näkökulmasta jo hieman aikaisemmassa vaiheessa kirjaa.
Teemoiltaan Oboin kirja käsittelee suuria aiheita: ystävyyttä, ilmastonmuutosta, yhteiskunnan muuttumista sekä tarinoiden ja lukemis- ja kirjoittamiskyvyn katoamista. Mielestäni kritiikki ilmastotoimia ja ihmisten välinpitämättömyyttä kohtaan tuodaan hienosti esille tyrkyttämättä. Myös aikuislukijalla kirja herättää uusia ja jopa jollain tasolla tunteita ravisuttavia kokemuksia lukijan huomatessa että ”juuri noinhan tuo on”. Teemoiltaan tarina on hyvin ajankohtainen.
Kokonaisuutena Oboin kirja on miellyttävä lukukokemus, joka kutkuttelee mielikuvitusta ja saa ajattelemaan erityisesti ilmastoaiheita uudenlaisesta näkökulmasta. Vuoropuhelu tunnettujen tarinoiden kanssa on ihastuttavaa ja tarinan nopeat ja välillä hieman epäloogisetkin mutta vauhdikkaat käänteet vetoavat varmasti nuoreen yleisöön. Suosittelen kirjaa erityisesti lapsille ja nuorille, jotka ovat jo lukeneet jonkun verran klassikkosatuja ja tarinoita. Ilman kokemusta kyseisistä tarinoista voi lukuelämys jäädä sekavaksi.
Kirja on kustantajalta saatu arvostelukappale.
Tiia Muotkavaara kirjoittaa julkisesti luontoyhteydestä ja pohjoisesta luonnosta, ja salaa Lappiin sijoittuvaa esikoisromaaniaan, joka yhdistelee paikallislegendoja, suomikummaa ja veijariromaania.