Nonna Wasiljeffin Loukkupoika on mukavan tuore tuulahdus suomalaisen nuortenkirjallisuuden kentällä. Selvästi YA-ikäjakauman yläpäähän suunnattu Loukkupoika aloittaa ikänsä vankeudessa asuneen Aaronin tarinan tämän matkasta ulos ahtaasta vankilastaan.
Teoksen ehdottomasti paras anti on päähenkilön maailmankuvan rakentamisessa. Aaron on syntynyt vankeuteen eikä tiedä mitään muusta maailmasta. Tarinan alkupuolella Aaron ei voi käsittää, miksi kukaan haluaisi pois Loukusta – Loukkuhan on koti. Hiljalleen Aaron saa tietää lisää ulkomaailmasta ystävystyttyään uusien vankien Holtin ja Evertin kanssa, mutta pakomatkalle Aaron päätyy osin lähes vasten omaa tahtoaan. Pakomatkalla ja Loukussa Aaron kohtaa monenlaisia ihmisiä eri elämäntilanteissa, mutta ehkä juuri hahmojen runsauden vuoksi suurin osa sivuhahmoista jää hieman etäisiksi. Suurempi paino on sillä, mitä Aaron oppii maailmasta ympärillään, ja tämän kapean kurkistusikkunan aukeamista oli kiinnostavaa seurata.
Teoksen yliluonnollisia elementtejä avataan hiljalleen Aaronin maailman avartuessa. Loukussa Aaron tietää vain, että hän ja hänen sellitoverinsa ovat luonnokkaita – heillä on kaikilla jokin paheksuttu yliluonnollinen kyky, joka on tukahdutettu kahleilla. Aaronin kykyjen voimistuessa hän alkaa kuulla ensin Tomujen, SS-joukkoihin rinnastuvien yliluonnollisten sotilaiden, ajatustenvaihtoa. Hiljalleen Aaron saa tietää paitsi omista kyvyistään myös muista maailmantasoista, joita osa luonnokkaista osaa hyödyntää liikkumiseen ja piileskelyyn. Tarinamaailman magiajärjestelmä vaikuttaa kiinnostavalta, mutta siihen ehditään näin tarinan ensimmäisessä osassa ottaa oikeastaan vasta kevyt pintakosketus.
Rakenteellisesti tarinaa rytmittävät Aaronin äidin hänelle satujen sekaan kätkemät pako-ohjeet. Pidin niistä tyylillisesti, mutta juoneen ne tuovat valitettavan predestinaation ongelman. Kiitos äitinsä ohjeiden, Aaron seuraa valmiiksi viitoitettua polkua, joten trillerille tyypillinen hektinen epävarmuus tulevasta jäi puuttumaan. Loukkupoikaa on markkinoitu trillerinä, mutta itse en sitä tästä syystä sellaiseksi osannut mieltää. Osin mielikuvaan vaikutti myös kerronnan hitaahko rytmi: Loukkupoika tuntui ennemminkin verkkaisen tarinan ensimmäiseltä näytökseltä eikä niinkään itsenäiseltä trilleriltä. Tämä ei ole millään muotoa huono asia, päinvastoin: ongelma on lähinnä teoksen markkinoinnin kautta lukijalle luodussa ennakko-oletuksessa.
Maailmanrakennuksellisesti Loukkupoika nostaa esiin monia edelleen ajankohtaisia teemoja erilaisuuden kohtaamisesta ja ihmiskunnan aiemmista epäonnistumisista tällä saralla. Eniten teos ammentaa toisen maailmansodan kauhuista, erityisesti Puolan alueen tunnetuimmista keskitysleireistä. Paikoitellen intertekstuaalisuus junaseisakkeineen ja tiiliseinäisine krematorioineen menee jopa vähän liian pitkälle: fantasiamaailmaa kehitellessä olisi ollut mahdollista säilyttää samat teemaattiset elementit, mutta tulkita niitä tuoreesti fantasiakontekstissa. Toisaalta aihe on niin tärkeä, että on ehkä hyvä muistuttaa lukijoita siitä, miten lähellä oikean maailman tapahtumia kirjan käänteet valitettavasti ovat.
Kaiken kaikkiaan Loukkupoika on kiinnostava avaus uudelle fantasiasarjalle. Itse suosittelisin Loukkupoikaa erityisesti verkkaisesta maailmanrakennuksesta nauttiville lukijoille enkä niinkään toimintatrillerien ystäville. Erityisen antoisaksi ainakin itse koin teoksessa nimenomaan sen yhteiskunnallisten teemojen käsittelyn sekä ylipäätään alternatiivishistoriallisen 1940-lukulaisen maailmanrakennuksen hirmuhallintoineen, irtolaisineen ja vastarintaliikkeineen kaikkineen. Nyt ei muuta kuin seuraavaa osaa odottamaan!
Arvosteltu kirja on kustantajalta saatu arvostelukappale.