Hanna Morre: Vastatuulen lohikäärme
Kansi: Karin Niemi
Nysalor-kustannus 2022, 214 sivua
Vastatuulen lohikäärme nykäisee lukijan nyky-Suomeen sijoittuvaan urbaaniin lohikäärmefantasiaan, jossa on aimo annos romantiikkaa, rockhenkisyyttä ja mysteereitä. Kansikuva on niin upea, että jo se saa odottamaan kirjalta paljon.
Päähenkilö on menestynyt kolmekymppinen Heta Louhikko, korusuunnitelija ja toimitusjohtaja. Illallisella kovapintaisen isoäitinsä Teklan kanssa Heta saa kuulla isoäidin kauan pitämän salaisuuden: Hetassa virtaa lohikäärmeen verta. Siitä seuraa, että Hetan pitäisi pelastaa lohikäärmeet sukupuutolta tekemällä poikanen isoäidin valitseman islantilaismiehen kanssa. Hetan ensireaktiona uutiseen on tietenkin epäusko ja suuttumus. Pikkuhiljaa hän alkaa nähdä elämäänsä erilaisesta näkökulmasta, ja isoäidin tarina ei enää tunnukaan niin hullulta. Tunnesoppaa sekoittaa folklaulaja Noora, uusi baarituttavuus kirjailija Kristian Korppi sekä islantilainen lohikäärmelaatu-uros Sigur Agnarsson.
Kirja on hyvin viihdyttävä ja mukaansatempaava. Miljöönä toimi vuorotellen rockbaari, mökki Teijossa ja henkilöiden omat asunnot.
Pidin päähenkilön vahvuudesta, silti hänestä saatiin esille herkkiä puolia menettämättä voimaa. Näkökulman vaihtelu kolmen henkilön välillä toimi tarinassa hyvin.
Perinteiseksi chick-litiksi kirjaa on vaikea kutsua, mutta siitä kuitenkin on löydettävissä niitä elementtejä, joita genressä usein on. Ura vastaan rakkaus, lisänä lapsen hankintaan liittyvät kysymykset. Kirja on hauska ja nopeasti ahmaistu. Itselleni ei montaa samantyylistä kirjaa tule mieleen, ehkä lähimpänä Terhi Tarkiaisen Pure mua.
Yhtenä teemana kirjassa on vapaaehtoinen lapsettomuus, jota käsiteltiin muutamasta näkökulmasta. Moni näiden ajatusten kanssa painiva pystynee samaistumaan Hetan ristiriitaisin tunteisiin asian ympärillä. Onko lapsettomuus vain kapinaa muiden vaatimuksia vastaan, vai onko muutenkin vastuutonta saattaa lapsi tällaiseen maailmaan? Hetan tapauksessa on vielä kyse kokonaisen lajin mahdollisesta sukupuutosta.
Lyhyet takaumat lohikäärmeaikaan kirjan alussa ja lopussa olivat mukava lisä, vaikka välissä ehtikin unohtaa kaikkien siinä esiintyvien hahmojen nimet niin, että oli pakko mennä lopussa lukemaan alku uudelleen.
Chick-litin ja fantasian tasapaino toimi hyvin, ja mysteeri ja romantiikka vetivät tarinaa eteenpäin hyvässä sykkeessä. Kirja on melko tiivis, vain vähän yli 200 sivua, ja loppupuolella alkoi jännittää, miten avoimet kysymykset ehditään ratkaista. Juoni todella piti otteessaan viimeisille sivuille saakka. Loppuhuipennus oli kenties hiukan liian napakka. Huippukohdalla olisi voinut mässäillä enemmän, toisaalta se jätti varaa lukijan omalle mielikuvitukselle. Myös muutama pieni, mutta kiinnostava kysymys jäi sen verran auki, että jäin kaipaamaan jatko-osaa.
Kirja on kustantajalta saatu arvostelukappale.