Porin Ässien johtokunnan saunaillassa oli hiljaista. Joukkue rämpi liigan viimeisenä, eikä valoa ollut näkyvissä. Jo kaksi valmentajaa oli saanut kenkää. Tätä vauhtia haaveet playoff-paikasta saatiin kuopata jo kauden ensimmäisellä puoliskolla.
Toimitusjohtaja maistoi viiniä ja huokaisi. ”Äijät, me tiedämme tilanteen. Onko kellään ideoita?”
Johtokunnan puheenjohtaja pyöritteli lasiaan. Hän yritti välttää puheenvuoroa viimeiseen saakka. Kaikki tuijottivat häneen, joten hän päätti luovuttaa ja avata keskustelun.
”Jos antaisimme pelaajille bonuksia voitoista?”
”Joutuisimme vaikeuksiin, jos peli taas alkaisi kulkea”, talouspäällikkö totesi, mutta katsoi tarpeelliseksi lisätä: ”Jos.”
Saliin tuli taas hiljaisuus. Kaikki tuijottivat juomiaan synkkinä. Huoneeseen tuli mies, joka keräsi astioita pois ja täydensi perunasalaatin. Hän rykäisi kurkkuaan.
”Tuota… en voinut olla kuulematta. Mitä te olette valmiit antamaan, että Porin Ässät voittaa mestaruuden?
”Mitä tahansa”, henkäisi toimitusjohtaja.
”Ihan mitä tahansa”, täydensi varapuheenjohtaja. Tarjoilija hymyili leveästi. ”Tämä selvä”, hän sitten hihkaisi ja poistui ovesta. Häntä ei enää näkynyt loppuiltana. Illan päätteeksi johtokunta totesi, että mies oli omituinen hiippari ja hänestä pitäisi tehdä ilmoitus. Se jäi varapuheenjohtajan kontolle.
***
Seuraavana päivänä Ässien toimistoon käveli sisään pikimusta mies. Hän esitteli itsensä hämmentyneelle sihteerille. ”Nimeni on Nya. Haluan tavata toimitusjohtajan.”
”Valitettavasti herra Rantanen on nyt kiireinen.”
”Sanokaa hänelle, että asia on erittäin tärkeä. Ässien koko loppukausi riippuu siitä.”
Niinhän se aina, sihteeri ajatteli, mutta yhdisti kumminkin toimitusjohtajalle. Nya kuunteli vieressä, kun sihteeri vaihtoi muutaman sanan ja sulki sitten puhelun.
”Herra Rantanen ottaa teidät vastaan”, sihteeri ilmoitti ja viittasi toimitusjohtajan ovea kohti. ”Käykää toki sisään.” Mies astui toimitusjohtajan huoneeseen epäröimättä. Tämä meni aivan hiljaiseksi. Porissa ei ollut koskaan nähty noin mustaa miestä, ei etenkään Porin Ässien lähistöllä. Tulija istui lupaa kysymättä.
”Nimeni on Nya, ja olen tullut johdattamaan Ässät liigavoittoon”, mies sanoi muitta mutkitta. Kesti vähän aikaa, ennen kuin toimitusjohtaja sai sanaa suustaan.
”Kuulkaas herra Nya. En tiedä, kuka olette, ja voin vakuuttaa teille, ettei Porin Ässät tarvitse uutta valmentajaa.”
”Olette aina ollut huono valehtelija, herra Rantanen”, musta mies totesi. ”Nyt jos koskaan te tarvitsette uutta verta valmennusportaassa.”
”En minä voi ottaa ketä tahansa”, toimitusjohtaja intti. ”Sitä paitsi päätöksen tekee johtokunta.”
”Mutta johtokunta kuuntelee mielellään teitä, herra Rantanen. Siksi minä olen täällä.”
”Onko teillä minkään sortin papereita?” johtaja tivasi. ”Edes pientä todistetta siitä, että tiedätte jotain jääkiekosta?”
Mies tuijotti häntä pikimustin silmin. Rantasta alkoi hermostuttaa. Tulija risti kätensä.
”Voin vakuuttaa teille, että tiedän tarpeeksi. Ja jos en kelpaa, voin aina tarjota palveluksiani Rauman Lukolle.”
Verivihollisen mainitseminen sai toimitusjohtaja Rantasen veren kuohahtamaan.
”Siihen meidän tuskin tarvitsee mennä. Kai te voisitte aloittaa apulaisvalmentajana. Paljonko pyydätte palkkaa?”
Mies laski kätensä pöydälle. ”Minulle riittää Ässien menestys. Teen tämän talkootyönä.”
Toimitusjohtaja huokaisi. Hän ei ollut huomannut pidättäneensä hengitystään.
”Pääsettekö huomenna johtokunnan kokoukseen? Kello viisi kellarin kokoushuoneessa?”
Musta mies hymyili leveästi. ”Minä pääsen minne tahansa.”
***
Toimitusjohtaja Rantanen oli käynyt läpi soittokierroksen. Jokainen johtokunnan jäsen tiesi, mistä oli kysymys. Enää tarvittiin virallinen päätös siitä, että herra Nya aloittaisi apulaisvalmentajana. Kokous alkoi hieman myöhässä, sillä puheenjohtaja oli juuttunut ruuhkaan. Herra Nya odotti yläkerrassa merkkiä saapua paikalle. Muut asiat käytiin läpi ennätysnopeasti, ja lopulta Nya sai puhelinsoiton. Hän käveli kellariin, koputti ja aukaisi oven. Kaikkien johtokunnan jäsenten katse kääntyi oviaukkoon. Tuli aivan hiljaista.
”Ei perkele”, joku sanoi. Nya hymyili ja astui sisään.
”Minä olen Nya ja lupaan luotsata Ässät voittoon.”
”Odota… odota ulkopuolella”, puheenjohtaja Lampinen sai sanotuksi.
”Ihan miten haluatte.” Nya poistui huoneesta ja sulki oven perässään. Johtokunnalle jäi kumma tunne, että hän kuulisi joka sanan.
”Hänhän on musta”, varapuheenjohtaja puki sanoiksi kaikkien ajatukset.
”Olkoon vaikka vihreä. Meidän ei ole varaa saada vielä rasismisyytöksiäkin”, toimitusjohtaja vastasi.
”Jääkiekko on valkoisten laji”, varapuheenjohtaja jatkoi. ”Se on vanha perinne.”
”Perinne ja perinne”, toimitusjohtaja älähti. ”Tässä vaiheessa ei ole varaa halkoa hiuksia. Alaspäin emme enää pääse, tarvitsemme jonkun joka nostaa suunnan ylöspäin.”
”Ja luulet, että herra Nya sen tekee? Mitä hän tietää jääkiekosta?”
”Hän sanoo tietävänsä paljon ja uskon häntä”, Rantanen vastasi. ”Ei meillä muitakaan ole, ja hän on luvannut työskennellä ilmaiseksi.”
Huoneeseen laskeutui haudanhiljaisuus. Lopulta talouspäällikkö raapi päätään. ”Meillä ei siis ole pienintäkään riskiä. Kutsukaa herra Nya huoneeseen.”
Nya käveli sisään ja jäi seisomaan keskelle lattiaa. Johtokunta katsoi häntä tarkkaan. Nya ei hätkähtänytkään.
”Aloitat työt huomenna”, puheenjohtaja totesi. ”Aamujää on kello kahdeksan jäähallissa. Ja herra Nya… mikä teidän etunimenne on?”
”Ette te tarvitse sitä”, Nya naurahti. ”Pelkkä Nya riittää kyllä.” Sen sanottuaan mies kääntyi kannoillaan ja lähti.
***
Aamulla kello kahdeksan jäähallissa oli odottava tunnelma. Pelaajia oli informoitu uudesta apuvalmentajasta ja varoiteltu, että hän oli hieman epäortodoksinen. Kaikki olivat nyökkäilleet tahdissa. Yksikään pelaaja ei uskonut herra Nyan kestävän kahta viikkoa kauempaa. Kaikilta oli usko loppunut. Ässät olivat tällä kaudella viimeisiä, se oli varma. Veistä haavassa käänsi se, että Rauman Lukko pärjäsi mukavasti.
Kun Nya sitten saapui, pelaajat tönivät toisiaan epäuskoisina. Musta mies apuvalmentajana! Jo oli aikoihin eletty. Oliko johtokunta tullut hulluksi? Kukaan ei kuitenkaan sanonut mitään, sillä tiedossa oli, että joukkue aikoi myydä pelaajiaan muualle. ”Muualle” tarkoitti tässä tapauksessa divaria, sillä yksikään liigajoukkue ei ottaisi Ässien pelaajia vaikka siitä maksettaisiin. Kaikki olivat siis hiljaa ja toivoivat, ettei juuri heitä huomattaisi, kun tuli aika myydä.
Nya katseli joukkuetta vaitonaisena. Hänen silmänsä tuntuivat kaivavan esille syvimmätkin salaisuudet ja pureutuvan suoraan pelaajien porilaissieluihin. Uusi apuvalmentaja vilkaisi valmentajatiimiä ja sanoi: ”Alkuverryttelyn vedän minä.” Kukaan ei vastustanut. Pelaajat purkautuivat jäälle, ja treenit alkoivat.
Jälkeen päin kukaan ei tarkkaan muistanut, mitä harjoituksissa oli tehty. Joka tapauksessa pelaajilla oli itsevarmempi ja voimakkaampi olo kuin koskaan koko kauden aikana. Sen huomasivat illalla myös heidän vaimonsa ja tyttöystävänsä. Jokainen ässä oli kuin eri mies.
***
Kahden päivän päästä oli kotipeli. Vastassa oli kolmantena oleva Jyp. Jyväskyläläiset tulivat jäälle rennon näköisinä, mutta jo toisessa erässä ilmeet muuttuivat, kun Ässät johti 3-0. Nya hääri vaihtoaitiossa jättäen varjoonsa päävalmentajan, mutta se ei haitannut ketään. Ottelu päättyi lopulta 4-1, ja Nya piti pukukopissa pienen puheen.
”Olette nyt saaneet ensimakua siitä, mikä tuleman pitää. Ässät voittavat tämän kauden, sen lupaan. Teillä kaikilla on sisäisiä voimia, joista teillä ei ole aikaisemmin ollut aavistustakaan. Minä tuon ne voimat esille ja voitte lyödä vetoa siitä, että loppuotteluissa olette parhaimmillanne. Tiedän, että jotkut teistä vähättelevät minua, mutta vakuutan, että olen paras valmentaja, jonka olette koskaan tavanneet. Ja te– te olette paras joukkue, jota olen ikinä valmentanut.”
Pelaajien hurratessa Nya veti takin niskaansa ja poistui. Häntä ei nähty ennen seuraavaa iltaa, jolloin oli iltajäät. Nyalla oli mukanaan hopeisissa ketjuissa pienet kultakorut, joissa oli kaikille tuntematon kuvio. ”Jokainen pitää tästä lähtien tätä kaulassaan, kun pelaa. Poikkeuksia ei ole.” Pelaajat tekivät työtä käskettyä.
***
Seuraava peli pelattiin Oulussa, ja Kärpät saivat turpaansa 3-0. Lehdistö alkoi puhua Ässien uudesta valmentajasta ja voittoputkesta. Oli kyseenalaista, oliko kaksi peliä voittoputki, mutta Ässien kohdalla tasapelikin olisi saanut aikaan otsikoita. Joukkue oli muuttunut tyystin, ja tappion ennustajat vähenivät koko ajan. Vaikka vielä oli liian aikaista puhua suunnanmuutoksesta, Ässillä oli sellainen tekemisen meininki, että sen näki vähän heikompinäköinenkin jääkiekon seuraaja. Vedonlyöntisuhteet menivät uusiksi, ja Porissa ihmiset liikkuivat taas hymyssä suin. Päävalmentaja erotettiin, ja tilalle nostettiin sankarin aseman Porissa saanut Nya. Lehdistötilaisuudessa hän hymyili arvoituksellisesti ja totesi: ”Nyt se vasta alkaa.”
Porilainen taiteilija Unto Sohlman teki Ässille uuden logon, jossa pata vaihdettiin tyyliteltyihin Nyan kasvoihin. Samalla punainen muuttui asteen tummemmaksi. Kuva toi ihmisten mieliin jo kadonneita muistoja eivätkä kaikki niistä olleet hyviä. Vastapuolen pelaajat huomasivat usein, etteivät he pystyneet keskittymään kunnolla nähdessään Ässien logon. Tämä edesauttoi joukkueen pelaamista. Voittoputki oli kasvanut jo viiden pelin mittaiseksi.
***
Raumalainen ennustaja Antero Saari katseli tarotkorttejaan ja pudisteli päätään. Hänen oli ollut tarkoitus tehdä vain pieni jako itselleen, mutta se oli paisunut massiiviseksi korttikasaksi. Jokin oli nyt vialla. Hän ei osannut tarkemmin sanoa mikä, mutta Rauman yllä leijaili uhka, joka oli laajempi kuin hän oli koskaan nähnyt. Uhka näytti tulevan Porista, mistäpä muualtakaan. Antero katsoi kortteja vielä hetken ja soitti lopulta kaverilleen Esko Niemelle. He näkisivät kantapaikassaan ihan kohta.
***
”…ja siinäpä se”, Antero selitti suu vaahdossa. Esko kuunteli häntä kärsivällisesti. Esko oli kauhukirjailija ja etsi jatkuvasti materiaalia. Hän nyökki Anteron selitykselle.
”Tiedätkö, olen itse nähnyt muutamia merkkejä”, Esko vastasi Anteron tarinaan. ”Oletko seurannut jääkiekkoa?”
”En”, Antero sanoi. Hän oli varmasti ainoa raumalainen, joka ei niin tehnyt.
”Porissa kuuluu kummia. He vaihtoivat päävalmentajansa, ja tulosta on alkanut syntyä. Ässät ovat itse asiassa tällä hetkellä voittamattomia.”
”Voittamattomia?”
”Niin. Kaikki häviävät heille. Se on kummallista, koska kauden alussa – ennen nykyistä valmentajaa – he olisivat hävinneet divarijoukkueillekin.”
”Ja miten tämä liittyy Raumaan?” Antero kysyi ja siemaisi taas tuopistaan. Se oli neljäs. Esko kumartui lähemmäs ja madalsi ääntään.
”Mitä sinä tiedät H.P. Lovecraftista?”
”Siitä kauhukirjailijasta? En paljoa. Kehitti jonkun myytin joskus 1920-luvulla.”
”Cthulhu-myytin. Sen mukaan maailmassa on olentoja, joiden rinnalla ihminen on kuin muurahainen. Yksi näistä on Cthulhu, joka makaa meren pohjassa, kunnes tähdet ovat oikeassa asennossa.”
Esko piti lyhyen tauon.
”Myytti on totta. Nya, porilaisten valmentaja, on täysin musta. Jumalten sanansaattaja Nyarlathotep tunnetaan myös mustana faaraona. Hän suunnittelee koko maailman tuhoa jääkiekon kautta.”
Anteron oli vaikeaa pidätellä nauruaan.
”Vai että kosminen jumala jääkiekkovalmentajana? Älä ota yhtään enempää.”
”Ylihuomenna Ässät tulevat Raumalle. Mennään katsomaan.”
***
Ottelupäivä koitti, ja Rauman jäähalli oli täpötäynnä. Tällä kertaa mukana oli myös Rauman spekulatiivisen fiktion seura Raspi ry. Esko oli saanut heidät houkuteltua mukaan. Myös Antero oli paikalla. Hän protestoi lipun hintaa.
”Mitä minä täällä oikein teen?” Antero vaikeroi. ”Tuolle rahalle olisi ollut käyttöä.”
”Tules nyt”, Esko sanoi ja talutti hänet kyynärvarresta paikoilleen. Hetken kuluttua joukkueet saapuivat kentälle. Ässien tumma punainen loi vahvan kontrastin kotijoukkueen kirkkaan keltaiselle. Lämmittelyssä joukkueet mulkoilivat toisiaan kuin nyrkkeilijät konsanaan. Jäähalli oli täpötäynnä.
”Tuolla hän on”, Esko hihkaisi ja osoitti sormellaan. Ässien aitiossa seisoi mustassa puvussa pikimusta mies, joka piti käsiään puuskassa.
”Tuo on Nya.”
”Pelkkä Nya? Kuka hän oikein luulee olevansa? Brasilialainen jalkapallotähtikö?” Antero ärähti. Hän toivoi, että peli olisi mielenkiintoinen.
”Katsokaa noita logoja”, Esko selitti Raspin jäsenille. ”Aika pelottavia, eikö?”
”Minusta tuntuu, että niiden silmät liikkuvat”, totesi vaisusti Riitta, raspin taloudenhoitaja. Muut olivat vaitonaisia. Ottelu alkoi.
***
Ja millainen ottelu! Se päättyi Ässien voittoon 3-4, ja melkein meni jatkoajalle. Raspilaisilla oli kuitenkin muuta ajateltavaa. He tarkkailivat Nyaa läpi ottelun. Tämä harppoi edestakaisin ja puhui pelaajille hiljaisella äänellä. Tätä harmitteli erityisesti Esko, joka olisi halunnut kuulla lauseenvaihdon.
”Hankkiudu lähelle porilaisten aitiota”, hän lupasi itselleen ääneti. Anterokin oli innostunut pelin edetessä. Hän tarkkaili Ässien pelaajia, kun nämä poistuivat kaukalosta.
”Vaikuttavat kohtalaisen hyväkuntoisilta”, hän sanoi. ”Eihän noilla ole edes hiki.”
Nya poistui kentältä. Porilaiset katsojat tekivät aaltoja ja huusivat: ”Nyy-a, Nyy-a!” Raumalaiset olivat hiljaa.
***
Ottelun jälkeen raspilaiset kokoontuivat tuttuun kuppilaansa. Kaikki tilasivat väkeviä. Riitta oli ihan kalpea. Esko puolestaan tohkeili. ”Katsokaa nyt!” hän selitti, kun kaikki olivat saaneet juomansa ja ehtineet istumaan. ”Joko alatte uskoa, ettei Porissa harrasteta ihan puhtoista jääkiekkoa? Huomaatteko, että valmennusportaassa on jotain mätää?”
”En oikein tiedä”, Jussi empi. Jussi oli yhdistyksen skeptikko. Hän lukikin pelkkää kovaa scifiä. Jussi otti huikan lasistaan ja irvisti. ”Tavalliselta jääkiekolta tuo minusta näytti. Sehän oli tiukka ottelu! En ole muistanutkaan, että urheilu voi olla näin kiintoisaa. Muistaako joku yhtään urheiluaiheista scifiä?”
Muut olivat hetken hiljaa ja yrittivät sulattaa Jussin äkillisen aiheenvaihdoksen.
”Rollerball. Tron. Running Man”, Esko luetteli kuin apteekin hyllyltä. ”The Prisoner -sarjassa oli kosho, ja Galacticassa pyramid. Kirjojen puolelta voisi mainita vaikka Enderin ja Pelaajan.” Antero palautti keskustelun takaisin ruotuun. ”Olet Esko oikeassa. Jostain syystä Porissa on menossa lovecraftiaaninen näytelmä.”
Riitta kalpeni entisestään. ”Mitä me oikein voimme tehdä? Tämä on aika isoa.”
Antero tyhjensi lasinsa ja pyyhkäisi suupieliään. ”Meidän on saatava selville enemmän. Tämä seura alkaa nyt katsoa jääkiekkoa.”
***
Ja niin Raspi kulki ympäri Suomea katsomassa Porin Ässien joka ottelun. Joukkue nousi sarjataulukossa vauhdilla. He rikkoivat Liigan voittoputkiennätyksen. Pudotuspelit alkoivat. Raspit seurasivat voimattomina, miten Nya johdatti seuran loppuotteluihin. Ainoa lohtu oli se, että heitä vastassa oli Rauman Lukko.
”Ja kun kerrankin Lukko on loppuotteluissa”, Antero voihki Raspin kokouksessa. ”Niin vastassa on jumala.”
Jussi jakoi bussiliput jäsenille. Huomenna olisi ensimmäinen loppuottelu. ”Ässillä on kuulemma uusi puolustaja. Valtavan kokoinen mies. Hänen täytyy olla kaiken avain.”
”Montako ottelua joukkueet pelaavat?” Riitta kysyi.
”Korkeintaan seitsemän”, Esko vastasi. ”Mutta Ässien pelillä neljä.”
”Meillä on siis vielä vähän aikaa”, Riitta kuiskasi.
”Niin on”, Antero totesi. ”Meidän täytyy vain keksiä, mitä teemme. Minulla on idea.”
***
Kaikkien yllätykseksi Ässät hävisi toisen loppuottelun, samoin neljännen ja kuudennen. Mentiin seitsemänteen ja viimeiseen peliin. Raspilla oli paikat heti Ässien vaihtoaition takana. Porin jäähalli oli täpötäynnä. Tunnelmaa olisi voinut leikata veitsellä. Ottelu alkoi. Hallin ilmapiiri veti Riitankin mukaansa. Raspilaiset hurrasivat, buuasivat, huusivat pelaajien nimiä ja tekivät aaltoja kuten kaikki muutkin. Sitten, kolmannen erän alussa, Nya kääntyi heihin päin.
”Olette myöhässä”, hän sanoi ja tuijotti Jussia suoraan silmiin. Tämä tunsi kylmät väreet selkäpiissään ja käänsi katseensa pois. Muut vaikenivat. Nya siirsi huomionsa taas peliin. Esko veti henkeä.
”Seitsemän. Seitsemän on maaginen luku.”
”Mistä sinä oikein puhut?” muut kysyivät yhteen ääneen.
”Se uusi pelaaja. Oletteko lukeneet hänen taustojaan? Mies on seitsemännen pojan seitsemäs poika. Hän pelaa seitsemäntenä puolustajana numerolla seitsemän.”
”Mutta tuossahan on vasta neljä seiskaa.”
Esko vilkaisi valotaululle. ”Peli on 3-3. Hän tekee seitsemännen pelin seitsemännen maalin kolmannen erän seitsemännellä minuutilla.”
”Voi paska”, kuului yhdestä suusta.
”Meillä on kaksi minuuttia aikaa”, Antero henkäisi. ”Nyt vauhtia.”
Jussi kaivoi laukustaan lyhyen putken ja kalasti hihastaan pienen nuolen. Hänen isänsä tutki alkuperäiskansoja ja toi usein tavaroita kotiin. Jussi oli ottanut talteen brasilialaisen intiaaniheimon aseistusta. Isä ei ollut vieläkään huomannut, että jotain puuttui. Jussi pisti nuolen putkeen, tähtäsi tarkkaan ja puhalsi. Nuoli iskeytyi Nyan niskaan.
”Koko homma perustuu siis siihen, että Nya on ihmishahmossaan haavoittuvainen?” Jussi kysyi Anterolta.
Antero näytti peukkua. Kaikki tuijottivat Nyaa, joka iski kätensä niskaan, otti pari askelta ja istuutui. Apuvalmentaja kuiskasi hänelle jotain. Nya pudisti päätään ja haukotteli.
***
”Se toimii!” Antero kuiskasi niin lujaa kuin uskalsi. ”Nya ei voi tehdä mitään.” Nyt Raspi piteli kollektiivisesti vaihtoaition takareunasta kiinni ja tuijotti kentälle, jossa peli jatkui. Ässien uusi tehopuolustaja sai kiekon ja laukaisi siniviivalta. Hetken näytti siltä, että Lukon maalivahti saisi torjuttua, mutta sitten kiekko lipui hänen kainalonsa alta maaliviivan yli. Summeri soi, ja katsomo räjähti suosionituksiin. Kello näytti aikaa 47:02. Nya romahti penkille makaamaan. Päätuomari luisteli paikalle ja antoi katseensa kiertää raspilaisesta toiseen. ”Typerykset! Luulitteko todella, että voisitte estää suunnitelmamme?” tuomari nauroi ja osoitti keskiympyrää. Se pullistui ylöspäin ja halkesi. Esiin tuli lonkero, joka syöksyi raapimaan hallin kattoa. Kaikki kentällä päätuomaria lukuun ottamatta kaatuivat. Yleisö oli haltioissaan ja lauloi: ”Nya! Nya!”
”Nya oli pelkkä syötti”, päätuomari jatkoi ja pureskeli pilliään. Hänen äänensä kumisi kuin olisi tullut kaivosta. Tuomarin silmät olivat vitivalkoiset. ”Oikea Nyarlathotep on nouseva, ettekä te voi sille yhtään mitään.” Päätuomari kääntyi kohti lonkeroa ja huusi: ”Ota minut, oi jumalten sanansaattaja! Ota minut, nöyrimmän palvelijasi.” Lonkero kietoutui miehen ympärille, mutta päästi sitten irti. Se pyyhkäisi pitkin A-katsomoa. Ihmiset istuivat paikallaan kuin zombit ja antoivat lonkeron murskata itsensä.
***
Antero romahti. ”Eieieiei”, hän vaikersi ja piteli päätään. Siinä menivät suomalaisten scifiseurojen edustajat ulkomaisine vieraineen. Jussi ja Esko konttasivat pitkin katsomon lattiaa kalmankalpeina. Riitta oli ainoa, joka pystyi toimimaan. Hän otti pitkän loikan pelaajien yli jäälle, tarttui tuomaria hartioista ja upotti polvensa hänen nivusiinsa. Päätuomari huokaisi syvään ja käpertyi jäälle mahaansa pidellen. Riitta kiskoi hiuksistaan pitkän neulan ja liukasteli lonkeron juurelle. Neulassa komeili viisisakarainen tähti, jonka keskellä oli leimuava pupilli. Se oli Muinaisten merkki, joka karkotti pahoja voimia.
”Poikiin et koske, hirvitys!”
Riitta iski neulan täysin voimin lonkeron nahkaan. Se upposi nuppia myöten. Jokin kirkui jäähallin kellarissa. Riikka iski uudelleen. Hänen kasvoilleen roiskui tummanvihreää nestettä. Riikka hakkasi kuin hullu. Kirkuna yltyi. Lonkero vetäytyi koloonsa ja oli poissa. Riitta polki rikkoutunutta jäätä. ”Ja pysykin poissa!”
***
Yleisö heräsi transsistaan. Suurin osa poistui hallista mahdollisimman nopeasti, mutta muutama jäi tyhjentämään oluttölkkejä. Riitta nosti päätuomaria niskasta.
”Sinun kannattaisi poistua, kun minä olen vielä hyvällä tuulella.” Riitta väläytti leveän hymyn. Päätuomari punehtui entisestään ja luisteli pois kentältä. Avustavat tuomarit kampeutuivat pystyyn.
”Kaikki on ohi”, Riitta huikkasi muille raspilaisille. Nämä näyttivät sairailta. Molemmissa vaihtoaitioissa näkyi hämmentyneitä ilmeitä. Riitta liukui keskiympyrälle.
”Te ette halua tietää, mitä tästä oli tulossa”, hän sanoi ei erityisesti kellekään. Viimein jääkiekkoilijoillekin valkeni, että kaikki oli ohi, ja he poistuivat pukukoppeihin. Raspilaiset odottivat vielä vähän aikaa, mutta kun mitään ei kuulunut, he poistuivat hallista hymyillen. Se, että Lukko oli hävinnyt viimeisen ottelun, oli sivuseikka.
***
Ottelun jälkimaininkeja puitiin Jääkiekkoliittoa myöten. Ja lopulta liitto teki merkittävän päätöksensä, nimittäin sen että Porissa ei saa pelata jääkiekkoa.