Kirjailija Boris Hurtta (8.12.1945–6.2.2021), oikealta nimeltään Tarmo Talvio, tunnetaan Suomen spekulatiivisen fiktion harrastajien keskuudessa novelleista sekä kauhuromaaneista. Hän kirjoitti myös seikkailu- ja veijaritarinoita. Kirjailijan ensimmäinen romaani Elävien ja kuolleitten kesä (1990) käsittelee yliluonnollisten olentojen klassikkoa – vampyyria.
Elävien ja kuolleitten hengessä Kosmoskynän verkkolehti julkaisee kolme vampyyriaiheista raapaletta Boris Hurtan muistolle. Raapaleet on kirjoittanut Mixu Lauronen.
Siedätyshoitoa
Kaikki tietävät, mitkä ovat heikkouksiamme. Vaaja sydämeen. Kaikenlaiset ristit, ja sitten on hopea. Ihmisillä on luulo, että se tehoaa vain ihmissusiin. Metalli on kuitenkin paljon tehokkaampaa. Hopea tappaa kaikki elävät kuolleet.
Asialle on tehtävä jotain. Pohdimme dilemmaa eräässä illanvietossa. Puheeseen puuttui eräs veljistämme, joka oli ammatiltaan lääkäri.
”Me tarvitsemme siedätyshoitoa”, hän sanoi. ”Nautitaan hopeaa vähän kerrallaan, ja nostamme vähitellen annosta.”
Epäilimme, onnistuisiko se. Hän kuitenkin oli vakuuttunut. ”Se toimii ihmisilläkin.”
Mietimme, mistä saisimme hopeaa. Tällä kertaa asiaan tarttui geologi. ”Suomen kaivoslaki on hieno”, hän sanoi. ”Ja tiedän juuri oikean paikan.”
Huomenna teemme valtauksen, ja perustamme hopeakaivoksen. Sitten tarvitsee vain kaivaa.
Energiakriisi
Ei ole helppoa olla yön lapsi. Oletteko koskaan väijyneet saalista keskellä talviyötä? Kylmähän siinä tulee. Pieni tuli pitää lämpimänä, kunnes uhri sattuu paikalle. Siihen tarvitaan polttoainetta. Bensiiniä esimerkiksi. Siitä saa aikaan mukavan savuavan nuotion. Draama ennen kaikkea.
Mutta me emme voi mennä huoltoasemalle ottamaan bensiiniä. Siinä tulee äkkiä haulikosta. Eihän se tapa, mutta sattuu. Pitää olla joku parempi keino.
Raakaöljy on sekin hyvä polttoaine. Sitä voi kerätä meristä. Persianlahti on öljyä täynnä. Meksikonlahdelta sitä löytyy myös. Lauttoja, joita ei saada puhdistettua. Rahakysymys, väittävät maailman arvokkaimpiin kuuluvat yhtiöt.
Me valtasimme eilen telakan. Kohta meillä on oma öljytankkeri, ja matkustamme Irakista Meksikoon.
Kuun valossa
Vuonna 2030 Kuuhun mentiin tarkoituksella. Sinne ei perustettu tukikohtaa eikä kaivoksia. Kiertolaisellemme rakennettiin valtavia peilejä, jotka heijastivat auringonvaloa Maahan. Sinne ne jätettiin, ilman miehitystä. Ne eivät sitä tarvinneet. Varsinainen työ tehtiin Maan pinnalla. Aurinkopaneelit voivat nyt tahkota sähköä yhtä hyvin yöllä kuin päivälläkin. Se oli iso askel planeettamme pelastamisessa. Paljon kestävää energiaa.
Kaikki olivat tyytyväisiä. Tai no, melkein kaikki. Me emme. Katsokaas, vampyyreille koitti kovat ajat. Ennen vanhaan nukuimme päivät ja riehuimme yöt. Enää se ei ollut mahdollista. Yö oli muuttunut päiväksi. Meille jäi vain yksi vaihtoehto. Meillä on nyt oma avaruusohjelmamme. Joku päivä lennämme Kuuhun, ja peilit saavat kyytiä.