Kello oli yhdeksän, pizzeria oli pantu kiinni. Fahim seisoi odottamassa bussia. Noenmustan illan ilmassa tuoksui lokakuinen sade. Katulamput räpsyivät hiukan.
Joku saapui bussipysäkille pimeältä polulta puiden keskeltä. Fahim loi tähän lyhyen vilkaisun. Hetken kuluttua hän katsoi tulokasta uudestaan, tällä kertaa tarkemmin.
Tumma sadetakki peitti tulokkaan päästä varpaisiin. Vieras seisoi oudon liikkumatta, katsoen suuntaan, josta bussi ei tulisi.
Vaan se tuli sittenkin. Musta bussi, jonka ajovalot hehkuivat kalpean vihreinä, aineellistui pimeydestä ja seisahtui pysäkille. Ovet aukesivat, vieras astui bussiin. Sadetakin huppu laskeutui. Fahim ehti nähdä luisen takaraivon ennen kuin ovet taas sulkeutuivat.
Onneksi oli perjantai.
Fahim ei saisi unta sinä yönä.