Juoksen harmaiden vaatteiden välissä. Vain ilo tuo iloa.
Tähtään pinkillä pyssyllä, ja vieressäni kävelevän naisen naama vääntyy hymyyn. Maailma kiittää.
Nainen on kysyä.
”Oon vibakanuuna”, vastaan ja ryntään takaisin värittömään väkijoukkoon.
Tägään salkkumiehen. Hän hurraa.
Tuolla! Masentunut vanhus nostaa kätensä.
Ei armoa. Ammun viboja.
Vanhus ei hymyile.
Herpaannun. ”Miksi?”
”Olen kärttyisä.”
Ei. Olen tägännyt kärttyreitä.
Vanhus irvistää. ”Mitä juokset pakoon?”
Ammun. Hän ei hymyile.
Väki kuohuu ympärillä. Vibapoliisi!
”Palaan vielä!” Katoan.
Partioin, harmareita kaikkialla. Tägään kolmannen, väriä maailmaan.
Miksi juokset?
Tägään neljännen.
Katson katolta harmaata merta.
Ilo tuo iloa.
Näen vanhuksen. ”Mitä teen?”
”Ole iloinen”, hän vastaa.
Vaikeampaa kuin juokseminen.