J. R. R. Tolkienin pääteos Taru sormusten herrasta (1954–55) on kiistämättä eräs koko maailmanlaajuisen spefikulttuurin kulmakiviä. Keski-Maa on ollut lukemattomille suomalaisillekin se ensimmäinen fantasiamaailma, joka on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen. Peter Jacksonin filmatisoinnit avasivat kokemuksen uusille sukupolville vuosituhannen vaihteessa, ja Tolkien on oikeastaan ollut ajankohtainen jo 70 vuotta yhteen menoon. Suomessa Tolkienin ystäville viimeisin virstanpylväs oli Kersti Juvan uuden suomennoksen ilmestyminen 22.9.2023, osuvasti hobittien syntymäpäivänä. Nyt luvassa on seuraava reittimerkki kartalle, sillä Tampereen Teatteri esittää oman tulkintansa Taru sormusten herrasta 2024–25.
Mutta millainen suhde suurproduktiolla on Tolkienin henkiseen perintöön? Kosmoskynän toimitus kävi seuraamassa lukuharjoituksia vastatakseen tähän kysymykseen.
Massiivista produktiota harjoitellaan ympäri Tamperetta. Aivan ensimmäiset lukuharjoitukset järjestettiin Tampereen Teatterin tiloissa 3. huhtikuuta, ja lopullinen tuotanto esitetään Tampere-talon suuressa salissa. Ensimmäinen näytöskausi on kuluvan vuoden elo-syyskuussa, ja tauon jälkeen seuraavat näytökset sijoittuvat joulun molemmin puolin. Tuotantoa on liputettu ennakkoon suomalaisittain jopa ennennäkemättömässä mittakaavassa. Mainostus ja lipunmyynti alkoivat vuotta ennen, ja myös lehdistön kutsuminen lukuharjoitukseen on jotain, mitä Suomessa ei ole usein nähty.
Jo päivän aluksi pressiaamiaisella ohjaaja Mikko Kanninen painottaa teoksen perustuvan Kersti Juvan uuteen suomennokseen. Tolkien-fani sisälläni herää: lähtökohta on selvästi kohdillaan. Näyttämösovituksen Juvan tekstin pohjalta on tehnyt Sami Keski-Vähälä, joka vastasi myös Turun Kaupunginteatterin 2018 näyttämösovituksesta sekä vuoden 2021 Hobitti-sovituksesta.
Koska lähtöteos on niin laaja, kenen tahansa tulkitsijan on valittava tarkasti, minkä särmän tarinasta haluaa näyttää. Siinä missä Jacksonin elokuvat – varsinkin teatteriversioina – olivat yksiselitteisesti Frodon ja sormuksen tarina, Keski-Vähälän uusi sovitus on globaali. Tarina alkaa tuttuun tapaan Bilbon 111-syntymäpäiväjuhlilta, mutta kerronta leikkaa pian valkoiseen neuvostoon ja Klonkun edesottamuksiin. Valkoisen neuvoston kokouksessa jaellaan uusille katselijoille ripeään tahtiin olennaiset taustatiedot. Gandalf toki palaa Kontuun tutkimaan Frodon sormusta, ja hobitit lähtevät matkaan, mutta fokus palaa nopeasti Gandalfin ja Sarumanin osaan tapahtumista, koko Keski-Maata vavisuttavaan konfliktiin. Valittu näkökulma on oiva ja valitettavan ajankohtainen viime vuosina kärjistyneitä kansainvälisiä konflikteja vasten.
Kannisen ja Keski-Vähälän globaali tulokulma sopii suurproduktioon. Jos tulkintaa vertaa Keski-Vähälän aiempaan sovitukseen, tunnelma on vakavampi ja tavallaan alkuperäisteoksen henkeen sopien eeposmaisempi. Turun lavalla näimme mm. Tom Bombadilin ja muita mieltä lämmittäviä hetkiä. Nyt hobittien hassuttelut on jätetty vähemmälle ja lavalle dramatisoidaan niiden sijaan aitoa uhkaa, joka kohtaa koko Keskimaata, ei vain hobitteja. Lukuharjoitus jättää vahvan mielenkiinnon siihen, miten toiminnalliset kohtaukset lopulta dramatisoidaan. Mukana on mm. Sorin Sirkus sekä Tampere Filharmonia, joten puitteet ovat kohdillaan.
Jo lukuharjoituksessa nousee edukseen esiin Bilboa esittävän Eeva Hakulisen ääni ja gravitas. Taannoin Turun Hobitti-tulkinnassa replikoinnissa oli paljon kiireen tuntua, mutta jos Tampereen näkemys nojaa enemmän Hakulisen suuntaan, tämä lupaa hyvää uudelle tulkinnalle.
Lopuksi vielä sananen musiikista. Kun alun perin kuulin sanat Sormusten herra ja Tampere Filharmonia samassa lauseessa, ajattelin automaattisesti Jacksonin elokuvien ikoniseksi muuttunutta musiikkia, jota Tampere Filharmoniakin on ansiokkaasti esittänyt. Vaan elokuussa kuullaankin jotain aivan muuta. Tuomas Kantelinen on säveltänyt tuotantoon kokonaan uuden musiikin, jonka Tampere Filharmonia esittää livenä. Tämä on jo itsessään niin massiivinen panostus, että vaikka tulkinta olisi ollut tuttu, musiikki olisi joka tapauksessa tuoreuttanut teoksen. Mutta ainakin lukuharjoituksen pohjalta Kannisen ja Keski-Vähälän tulkinta seisoo muutenkin omillaan.
Ensi näkemältä Tolkienin perintö näyttäisi siis olevan hyvissä käsissä. Syksymmällä näemme, miten kokonaisuus rakentuu. Itse ainakin jään innolla odottamaan elokuuta.