Mahtavan auringonjumala Helioksen ja kuvankauniin nymfi Persen liitosta syntynyt Kirke ei ole perinyt kummankaan vanhempansa vahvoja puolia. Hän kyyristelee jumalten saleissa peläten ja toivoen huomiota […]
Ilta oli jo hämärtynyt, kun isoveli tuli kotiin. Minkaa hermostutti odottaa, että Jatte laittoi viittansa ja reppunsa roikkumaan oven viereen ja laski jousensa ja nuolikotelon […]
”Is toil leam càt” tarkoittaa, että pidän kissoista.
Mia Myllymäen tuorein romaani Kirosielu, rajanhaltia (Osuuskumma, 2020) sovittaa yhteen sen verran monia tyylilajeja, että alkupuoliskolla vähän pelottaa: pysyykö tämä kasassa?
Nainen katsoi väkijoukkoa, hänen silmänsä hehkuivat soihtujen liekkejä, ja hän huusi isoon ääneen: ”Jumala rankaisee niitä, jotka ovat syntisiä! Kuoleman jälkeen uskolliset erotetaan uskottomista, ja syntiset heitetään tuliseen järveen. Mutta nyt on elävien syntien taakka kasvanut niin suureksi, että veren on vuodettava.”
Jeff Smithin Luupäät uudelleenmääritteli ilmestyessään fantasiasarjakuvan rajoja. Alkuperäisen pääsarjan komeasti väritettyjen uusintapainosten jälkeen saimme viimein suomeksi myös esiosa Orvokin.
Tinasotamiehet päättää Anniina Mikaman historiallisen tieteisseikkailutrilogian. Sarjana koko Mikaman trilogia on ollut kiinnostava avaus suomalaisella lasten- ja nuorten spefikentällä.
Huijarin oppipoika on Anniina Mikaman Taikuri ja taskuvaras -kirjan jatko-osa. Sen myötä lukija hyppää kuitenkin ajassa viitisenkymmentä vuotta taaksepäin ja paikassa Helsingistä Krakovaan.
Aivan perheen pienimmille julkaistaan yllättävän vähän puhtaasti spekulatiiviseksi fiktioksi määriteltäviä teoksia – toki monet sisältävät vaikkapa hassuja otuksia ja antropomorfisia eläimiä, mutta sisällöltään keskittyvät ennemminkin vaikkapa Puten pottapulmiin. Pasi Pitkäsen mainio Hirviöturnajaiset (Tammi 2019) tekee täsmäiskun tähän kategoriaan.
Maailmantilanteessa, jossa me nyt elämme, kirjan tapahtumiin syntyy aivan oma, hyytävä ulottuvuutensa.
Copyright © 2024 | WordPress teeman tarjoaa MH Themes