Juha-Pekka Koskinen: Juhlat Brookhavenissa
(Portti 1/00)

Aika ja aikamatkailu taitavat olla ikuisia aiheita meille sf-kirjoittajille. Portinkin kilpailussa tuntuu aina pärjäävän ainakin yksi tämän aihepiirin teksti, muistettakoon nyt vaikka Pasi Jääskeläisen voitokas novelli Elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa. Ja mikäpä siinä – lähestymistapoja on monia.

Juha-Pekka Koskinen on valinnut viehättävän goottilaissävyisen käsittelytavan. Mistään kauhukerronnasta ei toki ole kyse, mutta novellin henki on silti jotenkin poemainen. Yhtenä hengen luojana ja selittäjänä voisi pitää huolellista kielenkäyttöä, esimerkiksi sanavalintoja, jotka säilyttävät tyylin varsin yhtenäisenä. Toki tapahtumien kulku dramaattisine käänteineen jo sinänsä virittää sävyn tummaksi. Silti tyyli säröileekin. Esimerkiksi muutamat vertaukset tuntuvat melko väkinäisiltä: "Käytävän pimeys oli kietoutunut ympärilleni kuin märkä vaate…" tai "…olivat koko edellisen päivän tapahtumat haalistuneet mielessäni kuin auringonpaisteeseen unohdettu vaate."

Novellin tieteellisiä detaljeja en kykene arvioimaan, eli ne vakuuttavat ainakin maallikon. Kaiken kaikkiaan Koskinen tuntuu kulkevan kammottavien kliseiden tuntumassa (tahaton siirtyminen ajasta toiseen, maaninen tiedemies, rakkauden ylitsekäymätön voima) mutta välttävän ne hiuksenhienosti. Hän saa ladattua novelliinsa riittävästi jotakin omaa, jotta lukija enimmäkseen säästyy näppylöiltä. Silti voisi toivoa, että näinkin teräväkynäinen kirjoittaja hakisi rohkeasti raikkaampia aiheita.

Sari Peltoniemi