Katja Salminen: Sydänmyrsky
(Portti 3/00)

Katja Salmisen Sydänmyrsky alkaa vertauksella. Muistot ovat sen mukaan ovat kuin rajuilma, menneen elämän pimeä oleva myrsky, täynnä kyyneliä, tuskaa ja murhetta. Mummojen tulisi lentää myrskypilvien päällä, kuulakkaalla yötaivaalla ja katse käännettynä pois menneisyyden murheista. Jatkossakin nimenomaan myrsky saa toimia vertauskuvana luomakunnan kesyttämättömille, pimeille voimille. Sydänmyrsky on kertomus ihmisestä, jonka menneisyyden muodostama rajuilma on sellaista kokoluokkaa, että tämän on elämänsä iltaan ehdittyään mahdotonta päästä sen silmästä ulos.

Takaumana kerrottavan tarinan miljöö on sama kuin Boris Hurtan novellissa Jäljet johtavat korpeen. Eletään syrjäisessä korpiloukossa jossain päin Suomen niemeä viime vuosisadan alkupuolella. Teollistunut elämänmeno tekee jo tuloaan, mutta metsän keskellä elävällä kansalla on edelleen hallussaan vanhat tiedot ja taidot. Hurtan tarinassa teollistunut maailma oli jo lähellä, mutta Salmisella se on vielä kaukana. Tämän lisäksi novelleissa on selvä näkökulmaero, Salmisen maailma on korostetun matriarkaalinen ja salattua tietoa eivät pidä hallussaan miehet, vaan naiset. Kyseessä onkin sitten palanen sellaista katoavaa kansanperinnettä, että sen kuuleminen olisi saanut maisteri Lönnrotilta kahvit pahasti väärään kurkkuun.

Salminen on rakentanut novelliin kiitettävän tunnelman ja operoi taitavasti valitsemansa kuvaston kanssa. Vahvasti metaforien tasolla toimiva tarina rakentaa uhkaavaa tunnelmaa hitaasti, intensiteettiään hiljalleen kasvattaen. Kuin kuvaamansa kuuma ja painostava kesä novellin sisäinen ilmapiiri muuttuu jatkuvasti painostavammaksi, purkautuen lopussa siksi todelliseksi sydänmyrskyksi. Myös novellin ihmiskuvaus on onnistunutta, sen päähenkilöt tuntuvat todellisilta ja erityisesti siirtyessään loppupuolella kuvaamaan tapahtumia vanhainkodissa elävän kertojapäähenkilön seniiliyden hämärtämästä näkökulmasta, on mukana yllättävääkin satuttavuutta.

Sydänmyrsky on taiten rakennettu kokonaisuus, mutta ilman pikkuvirheitä sekään ei ole. Tapahtumia, tunnelmaa ja jännitteitä kehitetään perusteellisesti, mutta itse loppuratkaisu ei oikein onnistu lunastamaan niitä odotuksia, joita lukija on tarinan aikana siihen ehtinyt kohdistaa. Novellin lopullinen koukku, syy sille, miksi päähenkilön oman elämän sydänmyrsky on tämän sisälleen nielaissut, ei toisin sanoen onnistu kohoamaan niin vakuuttavaksi, että lukija sen aivan kokonaisena nielaisisi. Novellin pikkuvirheet antaa kuitenkin helposti anteeksi, niin hyvin tunnelma muuten on kirjoittajalla hallussaan. Sydänmyrsky on novelli, jonka kaltaisia lukee ilokseen.

Pasi Karppanen