Kari Tanskanen: Tulevaisuuden Helsinkini
(Finnzine 3/00)

Tulee väistämättä mieleen, että kirjailija Tanskanen on joskus osallistunut otsikon mukaiseen kirjoituskilpailuun ja nyttemmin kaivanut kilpailunovellinsa esiin. Otsikko nimittäin tuntuu hiukan suureelliselta (pakon sanelemalta?) tällaiseen pienimuotoiseen ja pikkunäppärään katsaukseen.

Kyseessä on mentaaliatmosfärologian apulaisdosentti Viktor Pilveksen haastattelu tai sen katkelma, jossa selvitellään tulevaisuuden pääkaupunkiseudun henkistä ilmapiiriä ja sen syitä. Sekä haastattelija että haastateltava käyttävät vekkulia kieltä, johon kuuluvat sanaleikit ja urheiluselostusmaisen leikkisä puhuttelu (sekä keskinäinen että yleisöä koskeva): "Hienoa, Viktor-veikkoseni", "Sinunkaupatkin taisimme, armas Urmas, tuolloin tehdä", "Viktor, Viktor, oletko ihan pilves'?" jne.

Pienin typografisin keinoin Tanskanen saa lukijan ymmärtämään, ettei radiotoiminta vuonna 2021 ole ihan samanlaista kuin nykyään – jo sana "radio" kuulostaa tässä yhteydessä antiikkiselta. Tässä monitasoisuudessa ilmenevät novellin parhaat puolet: tulevaisuuteen kytkeydytään luontevasti ja hauskastikin. Jonkin verran Tanskanen tosin syyllistyy selittelyyn – siis tähän tapaan: "…eletäänhän nyt vasta vuoden 2021 syksyä."

Novellin funktio jää hiukan hämäräksi; en ihan ymmärrä, mitä tästä tekstistä pitäisi saada irti. Tulevaisuusvisioksi se on niin ohut, ettei perimmäinen tarkoitus voi ainakaan siihen liittyä. Henkilöistä ei kannata puhua eikä juontakaan ole, eikä niitä tämäntyyppisessä esityksessä kaivatakaan. Ilmeisesti on kyse siitä syntisestä h-asiasta, jota me tosikot kauhistuen kavahdamme. Että voi joku olla kevytmielinen – tämä on jo toinen h-juttu Tanskaselta lyhyen ajan sisällä. H-asiat taitavat olla makuasioita, mutta rennommin tämä teksti joka tapauksessa kulkee kuin Tanskasen Imuri (Kk 1/00).

Sari Peltoniemi