Sirpa Koivu: Metsän peitto
(Portti 1/01)

Sirpa Koivun novellissa Metsän peitto on hyvin paljon samaa kuin Maarit Verrosen alkuaikojen tarinoissa tai useammissakin Sinimaaria Kankaan novelleissa, tietynlaista vaikeasti määriteltävää LeGuin-henkisytyttä. Aihemaailmansa ja ympäristönsä, vaikkakaan ei käsittelytapansa puolesta se tuo myös mieleen nuutama Colosseum sitten arvioidun Anne Leinosen novellin Umpipuun lapsi. Nytkin liikutaan metsän ja ihmisten raivaaman maailman, luonnon ja sivistyksen välisellä hämärällä vyöhykkeellä. Kaikkia edellisiä yhdistävä, voimakas feminiininen ote, leimaa myös tätä tarinaa.

Metsän peitto on tyylipuhdasta fantasiaa, tarkemmin määrittelemättä jäävään historialliseen ajanjaksoon sijoittuva kertomus nuoresta ja kauniista Selenasta, pienessä kylässä asuvasta parantajasta, joka tuntee metsän yrtit ja jonka mökistä kyläläiset tulevat hakemaan apua vaivoihinsa, mutta joka tästä huolimatta on näiden silmissä vieras. Selena on metsän väkeä ja siksi ulkopuolinen. Tarinan edetessä käy ilmi, että tuntemus on molemminpuolinen ja Selenaan etäisyyttä pitävät kyläläiset tekevät näin hyvästä syystä.

Kielellisesti novelli on hyvin hiottu ja se pysyy myös rakenteellisesti kiitettävästi kasassa. Sen henkilöhahmot ovat uskottavia, tarinan ympäristö hyvin hahmotettu ja kieli hallittua. Kirjoittaja onnistuu luomaan tarinaan alusta asti oman tiiviin tunnelmansa ja päähenkilön kahtiajakautunutta persoonaa käytetään oivasti jännitteen luomisessa. Isommat miinuspisteet tulevat liikkumisesta tarinan puitteiden ja juonen tasolla ehkä turhankin tutuilla vesillä.

Tarinallisessa mielessä novelli tarjoaa lukijalle varsin niukasti yllätyksiä ja aihepiiriä vähänkään tunteva oivaltaa jo aika pian miljöön sekä päähenkilöiden esittelyn jälkeen myös loppuratkaisun. Myös muuten asetelmassa olisi ollut aineksia pidempäänkin kokonaisuuteen ja aiheen moniulotteisempaan käsittelyyn. Nyt Koivun luoma kiehtova fantasiamaailma jää liian vähälle käsittelylle ja esimerkiksi Selenan metsäpersoonaa olisi toivonut valotettavan enemmän. Kirjoittajalla on selvästi kykyjä, mutta nyt tarina jää ehkä turhankin ohueksi viipaleeksi metsäistä mystiikkaa.

Pasi Karppanen