Tapio Salomaa: ForssaTechin nousu ja tuho
(Portti 1/01)

Tapio Salomaan ForssaTechin nousu ja tuho ammentaa innoituksensa jossain määrin samasta suunnasta kuin edellä arvioitu Mirjan kompuutterikin, mutta kommentoi ehkä tätäkin suoremmin aikaansa. Siinä missä Mattila ja Mäkelä ottivat aiheensa, tietokoneiden varassa pyörivän maailmanmenon, ehkä turhankin vakavasti, onnistuu Salomaa paremmin ottamalla koko asetelman selvästi huumorin kannalta. Enemmän kuin vakava scifitarina, onkin novelli farssi, joka repii huumorinsa viime vuosien uutisotsikoista, it-yritysten osakkeilla hankituista miljoonavoitoista ja pörssikurssien ihmeellisestä maailmasta.

Tarinan varsinainen juoni ei juurikaan ole monimutkaisuudella pilattu. Eletään maaliskuuta 2000. Suomen yrityskentälle nousee jostain salaperäinen ForssaTech, joka ei tunnu oikeastaan valmistamaan tai tekevän mitään, mutta joka alkaa kasvaa pelottavaa vauhtia, imaisee suuryrityksen toisensa jälkeen pohjattomaan kitaansa ja muuttuen lopulta maailman suurimmaksi yhtiöksi. Mutta mikä ForssaTech oikeastaan on? Lopulta arvoitukseen löytyy ratkaisu, olkoonkin että tuo ratkaisu on sarjassamme sitä luokkaa, että sen nielaiseminen saattaa tuottaa ryppyotsaisemmalle lukijalle hankaluuksia.

ForssaTechin nousu ja tuho on satiiri, jonka piikin kykenee ymmärtämään jokainen, joka on koskaan pysähtynyt ihmettelemään teknistyneen nykymaailmamme menoa. Mitä vaikkapa Nokia, jonka selvä vertauskuva tarinan "ForssaTech" on, oikeastaan tekee? Kännyköitä ja tukiasemaverkkoja, senhän nyt tietää tätä nykyä jo mökin mummokin. Mutta kun ajattelee, että suurin osa varsinaisista kännyköistä tehdään tätä nykyä alihankintana ties missä halpatuotantomaassa? Toisin sanoen, mitä se Nokia niissä lasitorneissaan oikeastaan... tekee? Niinpä niin.

Ei ForssaTechin nousu ja tuho mitään varsinaisesti Suurta Kirjallisuutta ole. Aika ajoin novelli syyllistyy kotimaiselle scifille tyypillisiin helmasynteihin, dialogi on hieman kankeaa, kerronta jää turhankin ulkokohtaiseksi ja loppuratkaisukin tuodaan mukaan varsin töksähtäen. Sen verran hurtin näkökulman Salomaa on aiheeseensa kuitenkin valinnut, että novellin pystyy vaivatta sivuuttamaan parilla hörähdyksellä, mikä lienee ollut kirjoittajan tarkoituskin?

Pasi Karppanen